Diplomacy by the Thames

London International Model United Nations on siis ohi. Minulla oli aivan ihana viikonloppu. Edustin Tansaniaa Maailman kauppajärjestössä. Komiteakeskustelut saavuttivat juuri oikean asteen vakavuutta ja hauskanpitoa, kiitos mainion puheenjohtajamme. Koska maailman kauppajärjestön päätöksenteko perustuu konsensukseen, emme saaneet sopimusta aikaan. Toisaalta: jos se oikea kauppaministereistä koostuva Maailman kauppajärjestö ei saa yksimielisyyttä aikaan, miten jokin opiskelijoiden kokoontuminen voisi sen saavuttaa?

Tämä oli ensimmäinen malli-YK:ni, mutta olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon puhuin. Ymmärrän nyt myös paljon enemmän YK:n ja Maailman kauppajärjestön prosessista ja säännöistä, jotka ohjaavat keskustelun kulkua. Avajaisseremonian pääpuhujana oli kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä Luis Moreno-Ocampo, jonka hypetetty puhe ei pettänyt. Hän puhui muun muassa Kongon, Ugandan ja Darfurin konflikteista ja niissä tapahtuneista sotarikoksista, kuten lapsisotilaiden käytöstä.

LIMUN:in sosiaaliset tapahtumat olivat hauskoja ja pääsin tutustumaan paremmin muihin Leuvenin yliopiston delegaation jäseniin sekä muihin Maailman kauppajärjestön ihmisiin. Konfrenssi loppui sunnuntaina ja maanantain varasimme Lontoon nähtävyyksille ja British Museumille. Olen jo takaisin Belgiassa, mikä hiukan masentaa, mutta jaanpa teidän kanssanne vielä pari kuvaa pilvisestä Lontoosta sekä tämän Kanadan delegaation jäsenen lausahtaman kiistanalaisen kommentin:

"This resolution is like a Dutch girl. It looks good from far away but once you get into them, it is rather disappointing."

A pot-pourri of random topics

Ensinnäkin: hyvää ystävänpäivää. Nauttikaa päivästä rakkaidenne kanssa. Omani on valitettavavasti Skotlannissa, joten syön illallista brittikavereiden kanssa ja päädymme varmaan katsomaan jonkun romcomin. Yahoo listasi oudoimpia rakkauslauluja ja kakkossijalta on aivan pakko mainita irlantilaisesta Father Ted- sarjasta tuttu My Lovely Horse. Irlannissa sarja on legenda. Harmi vaan, että sitä ei enää tehdä, koska pääosan näyttelijä kuoli jonkin aikaa sitten. Laulu kuitenkin sai hymyn suupieliini!

Lontoon malli-YK on ensi viikonloppuna ja sain eilen tietää, että tapahtumaan kuuluvat myös tanssiaiset. Pienellä varoitusajalla sitten ryntäsin etsimään jotain Leuvenin kaupoista, eikä mitään löytynyt. Oma komiteani on maailman kauppajärjestö, jossa edustan Tansaniaa. Aiheena ovat alueelliset kauppasopimukset ja maatalouden tukeminen länsimaissa. Huomiseen mennessä minun pitää lähettää järjestäjille lyhyt essee molemmista aiheista, kirjoitettuna Tansanian näkökulmasta. Odotan innolla ensi viikonloppua. En ole ikinä osallistunut mihinkään vastaavaan, joten toivotaan, että siitä tulee hyvä kokemus!


Loppuun vielä kuvia Antwepprenistä, jossa kävin kaksi viikkoa sitten. Antwerppen on hieno ja, ainakin keskustastaan päätellen, varakas kaupunki. Kapungissa on aivan uskomaton määrä kulta- ja koruliikkeitä, jotka ovat ortodoksijuutalaisen yhteisön omistamia. Taiteilija Peter Paul Rubens on Antwerpenistä, mistä paikalliset ovat todella ylpeitä.

Antwerppenin juna-asema ei ole suuri, mutta sitäkin koristeellisempi. Tässäpä vielä erikoinen yhteisöllisyyden osoitus kyseisellä asemalla!!

P.P. Rubensin patsas keskustassa

Lomaviikko

Ekat Leuvenin tentit ovat ohi ja Erasmukseni on tällä hetkellä puolessa välissä. Sosiaalisesti vaihto on ollut menestys: olen saanut uskomattoman määrän kavereita, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Ekstrakurrikulaarejakin on suunnitelmissa: osallistun Lontoon Model United Nationsiin (Tansaniana..) ja aloitan lakikoulun järjestämän käytännön lakikurssin ihmisoikeuksista.

Opiskelujen puolesta vaihto on ollut vaihteleva. Luennot ovat vaihdelleet aivan mainioista sokraattista metodia käyttävistä Harvard-alumneista luennoitsijoihin, jotka eivät edes vaivaudu seisomaan luentoa pitäessään! Tentitkin vaihtelivat suullisista open bookeista outoihin "palapeleihin" ja täytä tyhjät kohdat-tyylisiin tehtäviin. Aberdeenissa totuin aivan liikaa esseevastauksiin ja sen takia tenttitulokset nyt jännittävätkin.

Tämä viikko on ollut täysin vapaata, joten olen matkustanut Belgiassa. Lauantaina kävin Antwerppenissä ottamassa hyödyn viimeisistä alennusmyynneistä. Maanantaina kaverini näytti minulle Brysseliä. Tiistaina toinen kaverini näytti minulle kotiseutuaan, Limburgia, joka on lääni täällä Flanderissa. Torstaina oli Bruggen vuoro. Kirjoittelen erilliset kuvapostaukset jokaisesta kohteesta myöhemmin.

Kävin tänään räpsimässä kuvia Leuvenista. Sään puolesta päivä oli erinomainen.


Kaupungintalo ja Grote Markt, tori Leuvenin keskustassa

Oikeustieteen laitos, Oude Valk, The Old Falcon

Yliopiston pääkirjasto ja Ladeuzeplein-aukio, jonka keskellä neulalla lävistetty kuoriainen, joka on yliopistolle omistettu taideteos. Tarkempi kuva tästä hirvityksestä postauksen alussa.

Puisto

Suunnitelmat huomiselle: rentoutumista ja hyviä kirjoja!
(Ja kurssitarjottimen kanssa vekslaamista..)

Leuven ja Pariisin-kokemuksia

Kirjoittelu on taas jäänyt tässä kaikessa melskeessä. Olen vaihdossa Leuvenissa, joka sijaitsee 30 kilometriä Brysselistä. Luennot ovat hyviä, vaikka tuntuu, että kontaktiopetusta on aika vähän. Olen lisäksi hukannut kamerani ja viettänyt pitkän viikonlopun Pariisissa.

Leuven on ihana: pieni kehätien ympäröimä kaupunki, jonka leveyssuuntainen halkaisija on kaksi kilometriä. Leuven on Belgian flaamilaisella alueella, joten ihmiset puhuvat jotain hollannin murretta. Pääkirjaston kellotornissa kelloja soitetaan joka viidestoista minuutti, mikä on ehkä välillä hiukan ärsyttävää varsinkin, koska asun vain sekuntien kävelymatkan päässä pääkirjastolta. Leuven on siis oikein kompakti: omalle laitoksellekin minulla on matkaa juuri noin ehkä minuutti.

Pariisin reissu oli uskomaton, hektinen. Näimme kaiken oleellisen: Eiffel-torni, Champs-Elysées, riemukaari, Louvre, Pompidou Centre, Musée D'Orsay, Notre Dame, Sacre Coeur, Moulin Rouge, Montmartre ja latinalaiskortteli.

Pariisissa huomasin, että maineesta tai kuuluisuudesta riippumatta nautin enemmän nähtävyyksistä, joissä ei ollut niin paljon turisteja. Esimerkiksi Louvressa sai kammeta itsensä kyynärpäiden avulla jos halusi nähdä vilauksenkaan Mona Lisasta, Eiffel-tornissa oli paljon turisteja ja liuta ärsyttäviä kaupustelijoita, jotka yrittivät myydä halpoja Eiffel-miniatyyrejä. Eiffel-tornin öinen valoshow oli silti hieno kokemus, vaikkakin hiukan kitsch. Sacre Coeur on ihana kohde illalla: turisteja on vähemmän ja Montmartren kukkulalta on manio näkyvyys koko Pariisiin. Muutenkin Sacre Coeur tuntuu enemmän oikealta kirkolta siinä missä Notre Damea voisi verrata vilkkaaseen turistipuotiin. Hypetetyt paikat tuottivat siis peniä pettymyksiä, mutta toiset kohteet yllättivät: esimerkiksi Musée D'Orsay, Pariisin impressionisti-taidemuseo, oli positiivinen yllätys. Toisaalta minusta vain tuntui, että ikimuistoisimmat paikat eivät edes ole mitään turistirysiä. Esimerkiksi pastiksen juominen jossain montmartrelaisessa baarissa ja jonkun ranskalaisen haaveilevan tähden kanssa keskusteleminen hakkasi Eiffel-kokemuksen mennen tullen. Tämä tähtönen oli muuten melkoisen juopuneessa tilassa ja olisi kiivennyt kiikkerälle pöydälle, joka oli jo puoliksi kadulla ellei seurueensa olisi estänyt häntä. Korvaamatonta.

Uusi seikkailu

Pääsin vaihtoon ykkösvalintaani Belgian Leuveniin. Leuven sijaitsee noin 30 kilometriä pääkaupungista Brysselistä ja on vain muutaman tunnin junamatkan päässä monista suurkaupungeista, kuten Pariisista ja Kölnistä! Olin onnekas, koska Leuvenin paikkoja oli vain kaksi ja hakijoita oli, no, enemmän kuin kaksi. Tulevaisuutta ajatellen vaihto kannattaa, ainakin tässä nykyisessä credit crunchissa. Vaikka vaihto lisää opiskeluja vuodella, siinä on se hyvä puoli, että valmistuttuani minun on helpompaa saada suoraan internship, jos tämä taloustilanne vaikka kolmessa vuodessa paranisi. Tällä hetkellä tuo internship-tilanne on huono: ihmiset, joilla on harjoittelupaikka, ovat hankkineet sen nimenomaan ennen taantumaa. Voipa siis olla, että monet vuosikurssini ihmiset joutuvat joka tapauksessa pitämään välivuoden eli siis voi olla parasta viettää se vuosi Belgiassa EU-oikeutta opiskellen.

Yliopistolla on englanninkielisiä kursseja joka lähtöön, mutta paino on nimenomaan EU-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden kursseissa. Mielenkiintoni hertättävät kurssit kuten Armed Conflicts and the Law ja The Law of the WTO. Vuoden aikana on hankittava tuo 60 opintopistettä, joka on käsittääkseni Suomessakin tuo "minimisuositus."

Ihanaa taas tulla Manner-Eurooppaan! Täällä Britanniassa tottuu siihen ajattukseen, että muihin maihin on suhteellisen vaikeaa matkustaa, koska olemme saarella. Mantereella taas voi vaikka junalla nähdä monia maita ja paikkoja. Toisaalta, onhan täällä Britanniassakin vielä monta lähellä sijaitsevaa paikkaa, joissa en ole vielä käynyt. Hävettää myöntää, mutta Edinburghiin olen menossa kunnolla ensimmäisen kerran vasta tulevana pääsiäislomana!

Hello, I love you. Won't you tell me your name.

Second term, second year. Tentit olivat tammikussa ja tässä vielä odotellaan tuloksia. Toivottavasti menivät hyvin, vaikka Commercial law tuntui olevan aikamoinen kuolinisku kaikille. Hain vaihtoon ensi vuodelle: ykköseksi Belgian Leuven, kakkoseksi Hollannin Maastricht ja kolmoseksi Tanskan Aarhus. En ole kyllä yhtään asennoitunut vielä tähän vaihtoon..

Tuntuu jotenkin, että täällä tämä luennoille varattu aika on niin intensiivistä: 12 viikkoa luentoja, yksi kertausviikko ja tentit. Sitten sama uudestaan, vaikka tämä spring term on kyllä suosikkini, koska se sisaltää kolmen viikon (!) pääsiäisloman, jonka aikana olen taas tulossa Suomeen. Aberdeenista Caledonian Sleeperilla ensin Lontooseen, josta sitten lento Helsinkiin. Tuossa matkassa ehkä eniten odotan tuota yöllistä junamatkaa ja tietysti tulomatkalla hengailua Lontoossa. Kevätlukukaudesta puheen ollen, minulle on räätälöity oikein mukava, joskin työläs, 40 opintopisteen paketti, joka sisältää kuusi kurssia: Succession & Trusts, Private International Law, Family Law, Commercial Organisations, EU Substantive Law ja Legal Argument.

Huvittava huomata, kuinka lumi vaikuttaa britteihin. Luennoitsijat peruuttavat luentoja, koska he ovat "snowed in" ja bussit myöhästelevät tavallista enemmin. Toisaalta täällä vielä jaksetaan innostua lumesta ja muun muassa kampukselta voi loytää monia aika mielikuvituksekkaitakin lumitaideteoksia. Lisäksi täällä on vaihto-oppilaita, jotka eivät ole eläessään nähneet lunta ja joille tämä muutaman lumisenttimetrin "talven ihmemaa" on aivan jotain uskomatonta.

"You guys are f***ing mental!"

En voi vieläkään uskoa sitä, että näin eilen Oasiksen! Mitä siitä oikeastaan voi sanoa? Parasta kai aloittaa alusta.

Lämppäribändi oli aika alatasoinen, mutta eihän sitä tultu katsomaankaan, joten ei haittaa. En edes muista kokoonpanon nimeä (rumpukalvossa taisi lukea Sergeant, mutta se taisi olla rumpujen merkki. Sergeant olisi aika huono nimi bändille.) Ehkä hyvä bändi kuulostaa vielä paremmalta, kun sitä ennen on saanut tärykalvojen täydeltä jotain, joka kuulostaa aivan kuusivuotiaiden lällättelyltä.

Mutta itse asiaan. Olin hiukan hermostunut, että Noel ei olisi paikalla, koska hän kuulemma vielä toipuu kanadalaisen fanin nyrkkeilysäkkinä olemisesta, joten joillain keikoilla häntä on tuurannut joku toinen kitaristi. Mutta, phew, siellähän se Noel oli.

En muista settilistaa ulkoa, mutta voi sanoa, että se oli hyvä sekoitus uutta levyä ja vanhempia kappaleita. Definitely Maybeltä taidettiin kuulla ainakin Cigarettes & Alcohol, Rock 'n' Roll Star, Slide Away ja Supersonic (mutta ei Columbiaa!) Definitely Maybe oli onneksi hyvin edustettuna settilistalla. Don't Believe the Truthilta kuultiin muistaakseni The Importance of Being Idle ja Lyla. What's the Story Morning Glory-albumilta tuli nimikkokappaleen lisäksi ainakin Wonderwall, Champagne Supernova sekä Don't Look Back in Anger Noelin laulamana akustisena versiona.

Paras hetki koko keikalla oli ehdottomasti Masterplan-Songbird-Slide Away -yhdistelmä. Keikan alku oli aika villi (ja sain muum muassa todistaa pojan ja tytön välisen tappelun,) mutta hyvät settilistathan tehdään niin, että aluksi yleisö saadan meno päälle nopeilla kappaleilla, jonka jälkeen hidastetaan hiukan. Tämän jälkeen nostetaan tunnelmaa vielä korkeammalle. Tunnelma oli erittäin hyvä ja oli hauskaa, kun encoren aikana Noel lupaili että tämä kappale (Don't Look Back in Anger) on sitten illan viimeinen. Sen jälkeen Liam tulee lavalle ja sanoi, että se seuraava on illan viimeinen. Ja sitten kolmannella kerralla:

Liam: Ok. This is the last song.
Yleisö: Boo!!
Noel: But it's f***ing good.
Yleisö: Boo!
Noel: You guys are f***ing mental! What do you want? Blood?

Viimeinen kappale oli se luotettava I am the Walrus.