Uusi seikkailu

Pääsin vaihtoon ykkösvalintaani Belgian Leuveniin. Leuven sijaitsee noin 30 kilometriä pääkaupungista Brysselistä ja on vain muutaman tunnin junamatkan päässä monista suurkaupungeista, kuten Pariisista ja Kölnistä! Olin onnekas, koska Leuvenin paikkoja oli vain kaksi ja hakijoita oli, no, enemmän kuin kaksi. Tulevaisuutta ajatellen vaihto kannattaa, ainakin tässä nykyisessä credit crunchissa. Vaikka vaihto lisää opiskeluja vuodella, siinä on se hyvä puoli, että valmistuttuani minun on helpompaa saada suoraan internship, jos tämä taloustilanne vaikka kolmessa vuodessa paranisi. Tällä hetkellä tuo internship-tilanne on huono: ihmiset, joilla on harjoittelupaikka, ovat hankkineet sen nimenomaan ennen taantumaa. Voipa siis olla, että monet vuosikurssini ihmiset joutuvat joka tapauksessa pitämään välivuoden eli siis voi olla parasta viettää se vuosi Belgiassa EU-oikeutta opiskellen.

Yliopistolla on englanninkielisiä kursseja joka lähtöön, mutta paino on nimenomaan EU-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden kursseissa. Mielenkiintoni hertättävät kurssit kuten Armed Conflicts and the Law ja The Law of the WTO. Vuoden aikana on hankittava tuo 60 opintopistettä, joka on käsittääkseni Suomessakin tuo "minimisuositus."

Ihanaa taas tulla Manner-Eurooppaan! Täällä Britanniassa tottuu siihen ajattukseen, että muihin maihin on suhteellisen vaikeaa matkustaa, koska olemme saarella. Mantereella taas voi vaikka junalla nähdä monia maita ja paikkoja. Toisaalta, onhan täällä Britanniassakin vielä monta lähellä sijaitsevaa paikkaa, joissa en ole vielä käynyt. Hävettää myöntää, mutta Edinburghiin olen menossa kunnolla ensimmäisen kerran vasta tulevana pääsiäislomana!

Hello, I love you. Won't you tell me your name.

Second term, second year. Tentit olivat tammikussa ja tässä vielä odotellaan tuloksia. Toivottavasti menivät hyvin, vaikka Commercial law tuntui olevan aikamoinen kuolinisku kaikille. Hain vaihtoon ensi vuodelle: ykköseksi Belgian Leuven, kakkoseksi Hollannin Maastricht ja kolmoseksi Tanskan Aarhus. En ole kyllä yhtään asennoitunut vielä tähän vaihtoon..

Tuntuu jotenkin, että täällä tämä luennoille varattu aika on niin intensiivistä: 12 viikkoa luentoja, yksi kertausviikko ja tentit. Sitten sama uudestaan, vaikka tämä spring term on kyllä suosikkini, koska se sisaltää kolmen viikon (!) pääsiäisloman, jonka aikana olen taas tulossa Suomeen. Aberdeenista Caledonian Sleeperilla ensin Lontooseen, josta sitten lento Helsinkiin. Tuossa matkassa ehkä eniten odotan tuota yöllistä junamatkaa ja tietysti tulomatkalla hengailua Lontoossa. Kevätlukukaudesta puheen ollen, minulle on räätälöity oikein mukava, joskin työläs, 40 opintopisteen paketti, joka sisältää kuusi kurssia: Succession & Trusts, Private International Law, Family Law, Commercial Organisations, EU Substantive Law ja Legal Argument.

Huvittava huomata, kuinka lumi vaikuttaa britteihin. Luennoitsijat peruuttavat luentoja, koska he ovat "snowed in" ja bussit myöhästelevät tavallista enemmin. Toisaalta täällä vielä jaksetaan innostua lumesta ja muun muassa kampukselta voi loytää monia aika mielikuvituksekkaitakin lumitaideteoksia. Lisäksi täällä on vaihto-oppilaita, jotka eivät ole eläessään nähneet lunta ja joille tämä muutaman lumisenttimetrin "talven ihmemaa" on aivan jotain uskomatonta.

"You guys are f***ing mental!"

En voi vieläkään uskoa sitä, että näin eilen Oasiksen! Mitä siitä oikeastaan voi sanoa? Parasta kai aloittaa alusta.

Lämppäribändi oli aika alatasoinen, mutta eihän sitä tultu katsomaankaan, joten ei haittaa. En edes muista kokoonpanon nimeä (rumpukalvossa taisi lukea Sergeant, mutta se taisi olla rumpujen merkki. Sergeant olisi aika huono nimi bändille.) Ehkä hyvä bändi kuulostaa vielä paremmalta, kun sitä ennen on saanut tärykalvojen täydeltä jotain, joka kuulostaa aivan kuusivuotiaiden lällättelyltä.

Mutta itse asiaan. Olin hiukan hermostunut, että Noel ei olisi paikalla, koska hän kuulemma vielä toipuu kanadalaisen fanin nyrkkeilysäkkinä olemisesta, joten joillain keikoilla häntä on tuurannut joku toinen kitaristi. Mutta, phew, siellähän se Noel oli.

En muista settilistaa ulkoa, mutta voi sanoa, että se oli hyvä sekoitus uutta levyä ja vanhempia kappaleita. Definitely Maybeltä taidettiin kuulla ainakin Cigarettes & Alcohol, Rock 'n' Roll Star, Slide Away ja Supersonic (mutta ei Columbiaa!) Definitely Maybe oli onneksi hyvin edustettuna settilistalla. Don't Believe the Truthilta kuultiin muistaakseni The Importance of Being Idle ja Lyla. What's the Story Morning Glory-albumilta tuli nimikkokappaleen lisäksi ainakin Wonderwall, Champagne Supernova sekä Don't Look Back in Anger Noelin laulamana akustisena versiona.

Paras hetki koko keikalla oli ehdottomasti Masterplan-Songbird-Slide Away -yhdistelmä. Keikan alku oli aika villi (ja sain muum muassa todistaa pojan ja tytön välisen tappelun,) mutta hyvät settilistathan tehdään niin, että aluksi yleisö saadan meno päälle nopeilla kappaleilla, jonka jälkeen hidastetaan hiukan. Tämän jälkeen nostetaan tunnelmaa vielä korkeammalle. Tunnelma oli erittäin hyvä ja oli hauskaa, kun encoren aikana Noel lupaili että tämä kappale (Don't Look Back in Anger) on sitten illan viimeinen. Sen jälkeen Liam tulee lavalle ja sanoi, että se seuraava on illan viimeinen. Ja sitten kolmannella kerralla:

Liam: Ok. This is the last song.
Yleisö: Boo!!
Noel: But it's f***ing good.
Yleisö: Boo!
Noel: You guys are f***ing mental! What do you want? Blood?

Viimeinen kappale oli se luotettava I am the Walrus.

Vaihtospekulointia & 7 faktaa.

Kuten blogiani kauemmin seuranneet tietävät, suunnittelen vaihtoon lähtöä ensi vuodelle. Kyseessä on siis vuosi eurooppaoikeuden opiskelua jossain ulkomaisessa yliopistossa. Ensi vuoden vaihtokohteita ovat Helsinki, Aarhus, Bergen, Maastricht, Leuven, Bilbao ja oma ykkösehdokkaani Wien. Kurssit tietysti opetetaan englannikisi, mutta olisi ihanaa päästä puhumaan saksaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että pitkä saksa on mennyt hiukan hukkaan, kun en ole sitä täällä lukenut.

Vaihtovuodessa on kuitenkin yksi haittapuoli, ainakin oikeustieteiden kohdalla. Vuosi ulkomailla nimittäin lisää tutkintoon automaattisesti yhden vuoden. Ei minulla sinänsä ole mikään kiire valmistua, mutta kyllähän se hiukan järkyttää, kun ajattelee, että viidessä vuodessa saan kokooon vain kandin. Toisaalta taas, taitaahan se Suomenkin oikislaisten opiskeluaika venyä sinne viiden vuoden paremmalle puolelle ja maisterinhan Britanniassa tekee vuodessa. Opintojen kestolle ei kannata antaa liikaa painoarvoa, right?

Pete haastoi minut kertomaan seitsemän satunnaista asiaa itsestäni, joten täältä pesee. Ensin säännöt:
1. Link to your tagger and list these rules on your blog.
2. Share 7 facts about yourself on your blog - some random, some weird.
3. Tag 7 people at the end of your post by leaving their names as well as links to their blog.
4. Let them know they have been tagged by leaving a comment on their blog.

1. Kiire ja aktiivinen elämä ovat mukavia, mutta kodissani pidän rauhasta. Tämän tajusin, kun pääsin muuttamaan pois viime kämpästäni. Nykyinen paikkani on siis neljäs kämppäni Aberdeenissa, yhden vuoden sisällä. Kolmen kuukauden sisällä muutin kolme kertaa, mikä on aivan liikaa.

2. Suunnittelen matkoja, joille haluan joskus mennä. To do-listalla on mm. Pohjois-Italian kierros, joka sisältää Venetsian, Firenzen ja Milanon. Toinen 15-vuotissuunnitelmassa oleva matka on jonkinlainen kierros Etelä-Amerikassa. Tämä ajatus ei ole vielä täysin muodostunut, mutta voin sanoa, että se sisältää ainakin Perun ja joko Agrentiinan tai Chilen.

3. Aberdeenissa asuessani en ole ostanut ainoatakaan CD-levyä itselleni. Ajatelkaa sitä. Tähän on monia syitä. Normikauppojen, kuten Hmv:n ja Zavvin kokoelmat ovat aika suppeat ja aika harvoin eksyn Belmont Streetin One-Upiin, joka on yksityisen omistama levykauppa. Toinen syy voi olla, että en halua kerätä liikaa kamaa, koska minulla on vielä monta muuttoa edessä. Viimeisen vuoden aikana olen saanut yhden levyn: Junon soundtrackin. En voi uskoa tätä, mutta se on totta. Ja niin: en myöskään lataa musiikkia. Musiikkikirjastoni on kuitenkin kasvanut; kavereiden hyvillä levyillä on taipumus päätyä koneelleni.

4. Olen kirjautunut poissaolevaksi suomalaisessa yliopistossani. Viime viikolla säköpostiini tuli kysely, jossa tutkittiin syitä, joiden takia opinnot ovat myöhästyneet. Omaa ryhmääni (vähän/ei ollenkaan opintoja suorittaneita) verrattiin normaalisti opintopisteitä rekisteriinsä takoineisiin. Monet normisuorittajat eivät tajunneet kuuluneensa verrokkiryhmään ja lähettelivät tutkimuksen yhteiselle sähköpostilistalle viestejä tyyliin: "Hei, mä en oo mikään nollasuorittaja; tein opintojani normaaliin tahtiin lukuvuonna 2007/2008, miksi olen tässä tutkimuksessa?" Minulle tuli aivan luuseriolo.

5. Näin koiperhosen ensimmäistä kertaa elämässäni tänä kesänä, lampunvarjostimessa. Panikoin, ravistelin kaikki vaatteeni (kahdesti) ja soitin itku kurkussa kotiin. Äidin sanatarkka vastaus hätääni oli: "Ihan, kun kärpänen olis huoneessa, tapat vaan."

6. Pidän kelloa oikeassa ranteessa, vaikka olen oikeakätinen. Olen aina tehnyt näin; kello vasemmassa ranteessa tuntuu täysin luonnottomalta. Luentojen ja tenttien ajaksi joudun kuitenkin ottamaan kellon pois, koska se häiritsee kirjoittamista.

7. Kaipaan niitä vaaleansinisessä pussissa olevia sweet&sour turkinpippureita.

Haastan avoimesti kaikki tätä lukevat. Kommenttilootaan viestiä, jos nappasit haasteen!

One two cha-cha-cha

Asuntorumba on viimein ohi! Muutin pois siitä asunnosta, johon viimeisessa postauksessa kerroin muuttaneeni. En vain pitänyt paikasta ollenkaan, piste. En edes viettänyt siellä aikaa, vaan suurimmaksi osaksi opiskelin kirjastossa ja nukuin poikaystävän luona. Asunnon kunto oli huono, sijainti kaukana yliopistosta, muut asukkaat olivat eriä etnistä alkuperää, mikä aiheutti mielenkiintoisia ilmiöitä: sain aivastella suitsukkeille ja mausteille ja asunnossa asuva mies kohteli minua arittäin epäkohteliaasti, koska en ole naimisissa ja silti poikaystäväni oli yötä. Näiden syiden, ja pesuhuoneen homeen takia päätin sitten muuttaa pois. Hyviä puolia ei asunnossa ollutkaan, paitsi hinta ja se, että Starbucks ja Baskin-Robbins olivat sylkyetäisyydellä.

Asunnonetsintä on kieltämättä vienyt aikaa opiskelulta. Kun katson tämän lukukauden opiskeluja, niin alan kaivata takaisin ykkösvuodelle: työmäärä on ainakin tuplaantunut ja kursseja on enemmän. Omaksi harmikseni en voinut ottaa Forensic Medicineä, koska se on päällekkäin minulle ja kaikille muille ensi vuonna vaihtoon lähteville pakollisen säälittävän 2-3 opintopisteen kurssin kanssa. Tällä hetkellä kiintoisinta on Jurisprudence, jonka vaikeudesta kaikki viime vuoden kakkoset valittelevat. Itse taas pidän siitä, koska filosofia oli lukiossa suosikkiaineitani.

Puhelimeni hajosi, ja sen mukana kaikkien suomalaiskontaktien numerot...

Uusi osoite, taas

Olen viime aikoinani loytanyt itseni aika turhauttavista tilanteista. Sellaisista, josita ISO Ryn foorumilla varoitellaan. Eka viikko luentoja menossa ja pakko sanoa, etta olen aivan lopen uupunut.

No, kamppikseni reputti yliopistosta, mutta hanen oli silti maara asua tama vuosi kanssani ja kayda toissa jossain Aberdeenissa. Hyva suunnitelma, mutta han ei ikina tullut takaisin Ruotsista, enka ole saanut haneen yhteytta nyt pariin viikkoon ja tuskin han on maksanut vuokriaankaan. Mina sitten hanen kaytokseensa kyrsiintyneena muutin uuteen kamppaan ja vaadin vuokriani takaisin. Onneksi minulla ei ollut sopimusta (sopimus oli maara tehda kamppikseni palaamisen jalkeen), koska muuten en saisi takaisin vuoden loppuun maksamiani vuokria ja olisin kai velvollinen maksamaan kamppiksenikin vuokrat. Eli taas uusi asunto ja uusi muuttoprosessi. Kyllastyttaa. Uusi kamppa on kauempana yliopistosta ja huonekoko pieneni reilusti, mutta niin pieneni kuukausivuokrakin kolmenumeroisella summalla.

Thank you, thank you. It feels good to be back!

Siistiä: sain netin toimimaan, eikä asentaessa tarvinnut repiä hiuksia kuin noin 45 minuuttia. Nyt minulla on tuollainen USB-tikkua hieman isompi (lähes) langaton malli. Taidan kyllä olla aika riippuvainen internetistä.

Muuten alämäni junnaa samoilla tylsillä raiteillaan: odotan luentojen alkua, pidän töissä hiusverkkoa, luen kirjoja, välttelen sadetta ja juon kahvia. Juuri tällä hetkellä taustalla menee myös Aamiainen Tiffanyllä -elokuva; olen siinä kohdassa Audrey Hepburn laulaa Moon Riverin kitaralla säestäen. Aivan ehdoton suosikkikohtaukseni.

Huomena on 1-vuotispäivä poikaystävän kanssa. Olin ollut Aberdeenissa vasta viisi päivää ennen, kuin tapasin hänet.

Mutta joo, ei nyt muuta.