19,18,17,16...Like sand through the hourglass, so are the days before summer holiday!

Wow. Blogilistahan on muuttunut aivan uudenlaiseksi. Olin tottunut vanhaan, mutta uskoisin, että tästäkin tulee aivan hyvä, kun kaikki alun käyttövaikeudet (joita näyttää olevan paljon...) saadaan korjattua.

Viimeisten viikkojen rutistus ennen pelättyjä tenttejä ja odotettua kesälomaa on alkanut. Lasken päiviä tenttien loppumiseen, tällä hetkellä 19. Torstaiaamuna tuli soitettua äidille "emmäsaamitääntöitääääh" -itkupuhelu ja päivän päätteessä olin jo sopinut kahdesta työhaastattelusta, hah. Toinen on Bootsille, toinen jonkun teknologiafirman pomon assarin paikka. Lisäksi minulla on haastattelu pysyvää National Insurance -numeroa varten. Kyllä täällä Britanniassa sillä temporary numberillakin pärjää mutta tuossa väliaikaisessa numerossa on huonona puolena se muodostetaan sukupuolesta ja syntymäajasta, joten se on monella sama eli väliaikasella numerolla ei saa veronpalautuksia.

Itse olen enemmän tai vähemmän asunut kirjastossa jo kaksi viimeistä viikkoa. Toisin kuin eräät, itse en kykene yhtä tehokkaisiin lukusuorituksiin omassa kotonani kuin kirjastossa. Kirjaston hyvänä puolena on myös se, että siellä ei oikeastaan voi tehdä muuta, kuin lukea ja muutenkin päivä rytmittyy mukavasti: kirjasto-opiskelu, koti-rentoutuminen ja lepo. Lisäksi tämä kenkälaatikon kokoinen huone on omiaan tekemään ihmisen hulluksi (onneksi kesän alku tietää myös muuttoa!) Tuntuukin, että sopimusoikeus ja Non-contractual obligations alkavat olla hallinnassa, nyt on keskityttävä ihmisoikeuksiin. Tänään en tosin jaksa lähteä kirjastoon, vaan siivoilen kotona, täytän loput työhakemukset ja sitten syvennyn lukuihin. Ei tuota noin 1000-sivuista kirjaa jaksa joka päivä raijata kampukselle.

Rehellisyyden nimissä en oikeastaan laske päiviä loman alkamiseen, vaan siihen, milloin seuraavan kerran näen poikaystävän. Onneksi hänkin tulee tänne ensi vuonna opiskelemaan toiselle vuodelleen.