Aberdeen Diaries

Diplomacy by the Thames

2010-02-25T20:23:00.014Z

London International Model United Nations on siis ohi. Minulla oli aivan ihana viikonloppu. Edustin Tansaniaa Maailman kauppajärjestössä. Komiteakeskustelut saavuttivat juuri oikean asteen vakavuutta ja hauskanpitoa, kiitos mainion puheenjohtajamme. Koska maailman kauppajärjestön päätöksenteko perustuu konsensukseen, emme saaneet sopimusta aikaan. Toisaalta: jos se oikea kauppaministereistä koostuva Maailman kauppajärjestö ei saa yksimielisyyttä aikaan, miten jokin opiskelijoiden kokoontuminen voisi sen saavuttaa?

Tämä oli ensimmäinen malli-YK:ni, mutta olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon puhuin. Ymmärrän nyt myös paljon enemmän YK:n ja Maailman kauppajärjestön prosessista ja säännöistä, jotka ohjaavat keskustelun kulkua. Avajaisseremonian pääpuhujana oli kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä Luis Moreno-Ocampo, jonka hypetetty puhe ei pettänyt. Hän puhui muun muassa Kongon, Ugandan ja Darfurin konflikteista ja niissä tapahtuneista sotarikoksista, kuten lapsisotilaiden käytöstä.

LIMUN:in sosiaaliset tapahtumat olivat hauskoja ja pääsin tutustumaan paremmin muihin Leuvenin yliopiston delegaation jäseniin sekä muihin Maailman kauppajärjestön ihmisiin. Konfrenssi loppui sunnuntaina ja maanantain varasimme Lontoon nähtävyyksille ja British Museumille. Olen jo takaisin Belgiassa, mikä hiukan masentaa, mutta jaanpa teidän kanssanne vielä pari kuvaa pilvisestä Lontoosta sekä tämän Kanadan delegaation jäsenen lausahtaman kiistanalaisen kommentin:

"This resolution is like a Dutch girl. It looks good from far away but once you get into them, it is rather disappointing."

A pot-pourri of random topics

2010-02-14T10:07:00.014Z

Ensinnäkin: hyvää ystävänpäivää. Nauttikaa päivästä rakkaidenne kanssa. Omani on valitettavavasti Skotlannissa, joten syön illallista brittikavereiden kanssa ja päädymme varmaan katsomaan jonkun romcomin. Yahoo listasi oudoimpia rakkauslauluja ja kakkossijalta on aivan pakko mainita irlantilaisesta Father Ted- sarjasta tuttu My Lovely Horse. Irlannissa sarja on legenda. Harmi vaan, että sitä ei enää tehdä, koska pääosan näyttelijä kuoli jonkin aikaa sitten. Laulu kuitenkin sai hymyn suupieliini!

Lontoon malli-YK on ensi viikonloppuna ja sain eilen tietää, että tapahtumaan kuuluvat myös tanssiaiset. Pienellä varoitusajalla sitten ryntäsin etsimään jotain Leuvenin kaupoista, eikä mitään löytynyt. Oma komiteani on maailman kauppajärjestö, jossa edustan Tansaniaa. Aiheena ovat alueelliset kauppasopimukset ja maatalouden tukeminen länsimaissa. Huomiseen mennessä minun pitää lähettää järjestäjille lyhyt essee molemmista aiheista, kirjoitettuna Tansanian näkökulmasta. Odotan innolla ensi viikonloppua. En ole ikinä osallistunut mihinkään vastaavaan, joten toivotaan, että siitä tulee hyvä kokemus!

Loppuun vielä kuvia Antwepprenistä, jossa kävin kaksi viikkoa sitten. Antwerppen on hieno ja, ainakin keskustastaan päätellen, varakas kaupunki. Kapungissa on aivan uskomaton määrä kulta- ja koruliikkeitä, jotka ovat ortodoksijuutalaisen yhteisön omistamia. Taiteilija Peter Paul Rubens on Antwerpenistä, mistä paikalliset ovat todella ylpeitä.

Antwerppenin juna-asema ei ole suuri, mutta sitäkin koristeellisempi. Tässäpä vielä erikoinen yhteisöllisyyden osoitus kyseisellä asemalla!!

P.P. Rubensin patsas keskustassa

Lomaviikko

2010-02-06T19:43:00.028Z

Ekat Leuvenin tentit ovat ohi ja Erasmukseni on tällä hetkellä puolessa välissä. Sosiaalisesti vaihto on ollut menestys: olen saanut uskomattoman määrän kavereita, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Ekstrakurrikulaarejakin on suunnitelmissa: osallistun Lontoon Model United Nationsiin (Tansaniana..) ja aloitan lakikoulun järjestämän käytännön lakikurssin ihmisoikeuksista.

Opiskelujen puolesta vaihto on ollut vaihteleva. Luennot ovat vaihdelleet aivan mainioista sokraattista metodia käyttävistä Harvard-alumneista luennoitsijoihin, jotka eivät edes vaivaudu seisomaan luentoa pitäessään! Tentitkin vaihtelivat suullisista open bookeista outoihin "palapeleihin" ja täytä tyhjät kohdat-tyylisiin tehtäviin. Aberdeenissa totuin aivan liikaa esseevastauksiin ja sen takia tenttitulokset nyt jännittävätkin.

Tämä viikko on ollut täysin vapaata, joten olen matkustanut Belgiassa. Lauantaina kävin Antwerppenissä ottamassa hyödyn viimeisistä alennusmyynneistä. Maanantaina kaverini näytti minulle Brysseliä. Tiistaina toinen kaverini näytti minulle kotiseutuaan, Limburgia, joka on lääni täällä Flanderissa. Torstaina oli Bruggen vuoro. Kirjoittelen erilliset kuvapostaukset jokaisesta kohteesta myöhemmin.

Kävin tänään räpsimässä kuvia Leuvenista. Sään puolesta päivä oli erinomainen.

Kaupungintalo ja Grote Markt, tori Leuvenin keskustassa

Oikeustieteen laitos, Oude Valk, The Old Falcon

Yliopiston pääkirjasto ja Ladeuzeplein-aukio, jonka keskellä neulalla lävistetty kuoriainen, joka on yliopistolle omistettu taideteos. Tarkempi kuva tästä hirvityksestä postauksen alussa.

Puisto

Suunnitelmat huomiselle: rentoutumista ja hyviä kirjoja!
(Ja kurssitarjottimen kanssa vekslaamista..)

Leuven ja Pariisin-kokemuksia

2009-11-01T10:33:00.009Z

Kirjoittelu on taas jäänyt tässä kaikessa melskeessä. Olen vaihdossa Leuvenissa, joka sijaitsee 30 kilometriä Brysselistä. Luennot ovat hyviä, vaikka tuntuu, että kontaktiopetusta on aika vähän. Olen lisäksi hukannut kamerani ja viettänyt pitkän viikonlopun Pariisissa.

Leuven on ihana: pieni kehätien ympäröimä kaupunki, jonka leveyssuuntainen halkaisija on kaksi kilometriä. Leuven on Belgian flaamilaisella alueella, joten ihmiset puhuvat jotain hollannin murretta. Pääkirjaston kellotornissa kelloja soitetaan joka viidestoista minuutti, mikä on ehkä välillä hiukan ärsyttävää varsinkin, koska asun vain sekuntien kävelymatkan päässä pääkirjastolta. Leuven on siis oikein kompakti: omalle laitoksellekin minulla on matkaa juuri noin ehkä minuutti.

Pariisin reissu oli uskomaton, hektinen. Näimme kaiken oleellisen: Eiffel-torni, Champs-Elysées, riemukaari, Louvre, Pompidou Centre, Musée D'Orsay, Notre Dame, Sacre Coeur, Moulin Rouge, Montmartre ja latinalaiskortteli.

Pariisissa huomasin, että maineesta tai kuuluisuudesta riippumatta nautin enemmän nähtävyyksistä, joissä ei ollut niin paljon turisteja. Esimerkiksi Louvressa sai kammeta itsensä kyynärpäiden avulla jos halusi nähdä vilauksenkaan Mona Lisasta, Eiffel-tornissa oli paljon turisteja ja liuta ärsyttäviä kaupustelijoita, jotka yrittivät myydä halpoja Eiffel-miniatyyrejä. Eiffel-tornin öinen valoshow oli silti hieno kokemus, vaikkakin hiukan kitsch. Sacre Coeur on ihana kohde illalla: turisteja on vähemmän ja Montmartren kukkulalta on manio näkyvyys koko Pariisiin. Muutenkin Sacre Coeur tuntuu enemmän oikealta kirkolta siinä missä Notre Damea voisi verrata vilkkaaseen turistipuotiin. Hypetetyt paikat tuottivat siis peniä pettymyksiä, mutta toiset kohteet yllättivät: esimerkiksi Musée D'Orsay, Pariisin impressionisti-taidemuseo, oli positiivinen yllätys. Toisaalta minusta vain tuntui, että ikimuistoisimmat paikat eivät edes ole mitään turistirysiä. Esimerkiksi pastiksen juominen jossain montmartrelaisessa baarissa ja jonkun ranskalaisen haaveilevan tähden kanssa keskusteleminen hakkasi Eiffel-kokemuksen mennen tullen. Tämä tähtönen oli muuten melkoisen juopuneessa tilassa ja olisi kiivennyt kiikkerälle pöydälle, joka oli jo puoliksi kadulla ellei seurueensa olisi estänyt häntä. Korvaamatonta.

Uusi seikkailu

2009-03-22T15:50:00.017Z

Pääsin vaihtoon ykkösvalintaani Belgian Leuveniin. Leuven sijaitsee noin 30 kilometriä pääkaupungista Brysselistä ja on vain muutaman tunnin junamatkan päässä monista suurkaupungeista, kuten Pariisista ja Kölnistä! Olin onnekas, koska Leuvenin paikkoja oli vain kaksi ja hakijoita oli, no, enemmän kuin kaksi. Tulevaisuutta ajatellen vaihto kannattaa, ainakin tässä nykyisessä credit crunchissa. Vaikka vaihto lisää opiskeluja vuodella, siinä on se hyvä puoli, että valmistuttuani minun on helpompaa saada suoraan internship, jos tämä taloustilanne vaikka kolmessa vuodessa paranisi. Tällä hetkellä tuo internship-tilanne on huono: ihmiset, joilla on harjoittelupaikka, ovat hankkineet sen nimenomaan ennen taantumaa. Voipa siis olla, että monet vuosikurssini ihmiset joutuvat joka tapauksessa pitämään välivuoden eli siis voi olla parasta viettää se vuosi Belgiassa EU-oikeutta opiskellen.

Yliopistolla on englanninkielisiä kursseja joka lähtöön, mutta paino on nimenomaan EU-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden kursseissa. Mielenkiintoni hertättävät kurssit kuten Armed Conflicts and the Law ja The Law of the WTO. Vuoden aikana on hankittava tuo 60 opintopistettä, joka on käsittääkseni Suomessakin tuo "minimisuositus."

Ihanaa taas tulla Manner-Eurooppaan! Täällä Britanniassa tottuu siihen ajattukseen, että muihin maihin on suhteellisen vaikeaa matkustaa, koska olemme saarella. Mantereella taas voi vaikka junalla nähdä monia maita ja paikkoja. Toisaalta, onhan täällä Britanniassakin vielä monta lähellä sijaitsevaa paikkaa, joissa en ole vielä käynyt. Hävettää myöntää, mutta Edinburghiin olen menossa kunnolla ensimmäisen kerran vasta tulevana pääsiäislomana!

Hello, I love you. Won't you tell me your name.

2009-02-15T13:20:00.018Z

Second term, second year. Tentit olivat tammikussa ja tässä vielä odotellaan tuloksia. Toivottavasti menivät hyvin, vaikka Commercial law tuntui olevan aikamoinen kuolinisku kaikille. Hain vaihtoon ensi vuodelle: ykköseksi Belgian Leuven, kakkoseksi Hollannin Maastricht ja kolmoseksi Tanskan Aarhus. En ole kyllä yhtään asennoitunut vielä tähän vaihtoon..

Tuntuu jotenkin, että täällä tämä luennoille varattu aika on niin intensiivistä: 12 viikkoa luentoja, yksi kertausviikko ja tentit. Sitten sama uudestaan, vaikka tämä spring term on kyllä suosikkini, koska se sisaltää kolmen viikon (!) pääsiäisloman, jonka aikana olen taas tulossa Suomeen. Aberdeenista Caledonian Sleeperilla ensin Lontooseen, josta sitten lento Helsinkiin. Tuossa matkassa ehkä eniten odotan tuota yöllistä junamatkaa ja tietysti tulomatkalla hengailua Lontoossa. Kevätlukukaudesta puheen ollen, minulle on räätälöity oikein mukava, joskin työläs, 40 opintopisteen paketti, joka sisältää kuusi kurssia: Succession & Trusts, Private International Law, Family Law, Commercial Organisations, EU Substantive Law ja Legal Argument.

Huvittava huomata, kuinka lumi vaikuttaa britteihin. Luennoitsijat peruuttavat luentoja, koska he ovat "snowed in" ja bussit myöhästelevät tavallista enemmin. Toisaalta täällä vielä jaksetaan innostua lumesta ja muun muassa kampukselta voi loytää monia aika mielikuvituksekkaitakin lumitaideteoksia. Lisäksi täällä on vaihto-oppilaita, jotka eivät ole eläessään nähneet lunta ja joille tämä muutaman lumisenttimetrin "talven ihmemaa" on aivan jotain uskomatonta.

"You guys are f***ing mental!"

2008-11-03T23:18:00.004Z

En voi vieläkään uskoa sitä, että näin eilen Oasiksen! Mitä siitä oikeastaan voi sanoa? Parasta kai aloittaa alusta.

Lämppäribändi oli aika alatasoinen, mutta eihän sitä tultu katsomaankaan, joten ei haittaa. En edes muista kokoonpanon nimeä (rumpukalvossa taisi lukea Sergeant, mutta se taisi olla rumpujen merkki. Sergeant olisi aika huono nimi bändille.) Ehkä hyvä bändi kuulostaa vielä paremmalta, kun sitä ennen on saanut tärykalvojen täydeltä jotain, joka kuulostaa aivan kuusivuotiaiden lällättelyltä.

Mutta itse asiaan. Olin hiukan hermostunut, että Noel ei olisi paikalla, koska hän kuulemma vielä toipuu kanadalaisen fanin nyrkkeilysäkkinä olemisesta, joten joillain keikoilla häntä on tuurannut joku toinen kitaristi. Mutta, phew, siellähän se Noel oli.

En muista settilistaa ulkoa, mutta voi sanoa, että se oli hyvä sekoitus uutta levyä ja vanhempia kappaleita. Definitely Maybeltä taidettiin kuulla ainakin Cigarettes & Alcohol, Rock 'n' Roll Star, Slide Away ja Supersonic (mutta ei Columbiaa!) Definitely Maybe oli onneksi hyvin edustettuna settilistalla. Don't Believe the Truthilta kuultiin muistaakseni The Importance of Being Idle ja Lyla. What's the Story Morning Glory-albumilta tuli nimikkokappaleen lisäksi ainakin Wonderwall, Champagne Supernova sekä Don't Look Back in Anger Noelin laulamana akustisena versiona.

Paras hetki koko keikalla oli ehdottomasti Masterplan-Songbird-Slide Away -yhdistelmä. Keikan alku oli aika villi (ja sain muum muassa todistaa pojan ja tytön välisen tappelun,) mutta hyvät settilistathan tehdään niin, että aluksi yleisö saadan meno päälle nopeilla kappaleilla, jonka jälkeen hidastetaan hiukan. Tämän jälkeen nostetaan tunnelmaa vielä korkeammalle. Tunnelma oli erittäin hyvä ja oli hauskaa, kun encoren aikana Noel lupaili että tämä kappale (Don't Look Back in Anger) on sitten illan viimeinen. Sen jälkeen Liam tulee lavalle ja sanoi, että se seuraava on illan viimeinen. Ja sitten kolmannella kerralla:

Liam: Ok. This is the last song.
Yleisö: Boo!!
Noel: But it's f***ing good.
Yleisö: Boo!
Noel: You guys are f***ing mental! What do you want? Blood?

Viimeinen kappale oli se luotettava I am the Walrus.

Vaihtospekulointia & 7 faktaa.

2008-10-24T19:57:00.048+01:00

Kuten blogiani kauemmin seuranneet tietävät, suunnittelen vaihtoon lähtöä ensi vuodelle. Kyseessä on siis vuosi eurooppaoikeuden opiskelua jossain ulkomaisessa yliopistossa. Ensi vuoden vaihtokohteita ovat Helsinki, Aarhus, Bergen, Maastricht, Leuven, Bilbao ja oma ykkösehdokkaani Wien. Kurssit tietysti opetetaan englannikisi, mutta olisi ihanaa päästä puhumaan saksaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että pitkä saksa on mennyt hiukan hukkaan, kun en ole sitä täällä lukenut.

Vaihtovuodessa on kuitenkin yksi haittapuoli, ainakin oikeustieteiden kohdalla. Vuosi ulkomailla nimittäin lisää tutkintoon automaattisesti yhden vuoden. Ei minulla sinänsä ole mikään kiire valmistua, mutta kyllähän se hiukan järkyttää, kun ajattelee, että viidessä vuodessa saan kokooon vain kandin. Toisaalta taas, taitaahan se Suomenkin oikislaisten opiskeluaika venyä sinne viiden vuoden paremmalle puolelle ja maisterinhan Britanniassa tekee vuodessa. Opintojen kestolle ei kannata antaa liikaa painoarvoa, right?

Pete haastoi minut kertomaan seitsemän satunnaista asiaa itsestäni, joten täältä pesee. Ensin säännöt:
1. Link to your tagger and list these rules on your blog.
2. Share 7 facts about yourself on your blog - some random, some weird.
3. Tag 7 people at the end of your post by leaving their names as well as links to their blog.
4. Let them know they have been tagged by leaving a comment on their blog.

1. Kiire ja aktiivinen elämä ovat mukavia, mutta kodissani pidän rauhasta. Tämän tajusin, kun pääsin muuttamaan pois viime kämpästäni. Nykyinen paikkani on siis neljäs kämppäni Aberdeenissa, yhden vuoden sisällä. Kolmen kuukauden sisällä muutin kolme kertaa, mikä on aivan liikaa.

2. Suunnittelen matkoja, joille haluan joskus mennä. To do-listalla on mm. Pohjois-Italian kierros, joka sisältää Venetsian, Firenzen ja Milanon. Toinen 15-vuotissuunnitelmassa oleva matka on jonkinlainen kierros Etelä-Amerikassa. Tämä ajatus ei ole vielä täysin muodostunut, mutta voin sanoa, että se sisältää ainakin Perun ja joko Agrentiinan tai Chilen.

3. Aberdeenissa asuessani en ole ostanut ainoatakaan CD-levyä itselleni. Ajatelkaa sitä. Tähän on monia syitä. Normikauppojen, kuten Hmv:n ja Zavvin kokoelmat ovat aika suppeat ja aika harvoin eksyn Belmont Streetin One-Upiin, joka on yksityisen omistama levykauppa. Toinen syy voi olla, että en halua kerätä liikaa kamaa, koska minulla on vielä monta muuttoa edessä. Viimeisen vuoden aikana olen saanut yhden levyn: Junon soundtrackin. En voi uskoa tätä, mutta se on totta. Ja niin: en myöskään lataa musiikkia. Musiikkikirjastoni on kuitenkin kasvanut; kavereiden hyvillä levyillä on taipumus päätyä koneelleni.

4. Olen kirjautunut poissaolevaksi suomalaisessa yliopistossani. Viime viikolla säköpostiini tuli kysely, jossa tutkittiin syitä, joiden takia opinnot ovat myöhästyneet. Omaa ryhmääni (vähän/ei ollenkaan opintoja suorittaneita) verrattiin normaalisti opintopisteitä rekisteriinsä takoineisiin. Monet normisuorittajat eivät tajunneet kuuluneensa verrokkiryhmään ja lähettelivät tutkimuksen yhteiselle sähköpostilistalle viestejä tyyliin: "Hei, mä en oo mikään nollasuorittaja; tein opintojani normaaliin tahtiin lukuvuonna 2007/2008, miksi olen tässä tutkimuksessa?" Minulle tuli aivan luuseriolo.

5. Näin koiperhosen ensimmäistä kertaa elämässäni tänä kesänä, lampunvarjostimessa. Panikoin, ravistelin kaikki vaatteeni (kahdesti) ja soitin itku kurkussa kotiin. Äidin sanatarkka vastaus hätääni oli: "Ihan, kun kärpänen olis huoneessa, tapat vaan."

6. Pidän kelloa oikeassa ranteessa, vaikka olen oikeakätinen. Olen aina tehnyt näin; kello vasemmassa ranteessa tuntuu täysin luonnottomalta. Luentojen ja tenttien ajaksi joudun kuitenkin ottamaan kellon pois, koska se häiritsee kirjoittamista.

7. Kaipaan niitä vaaleansinisessä pussissa olevia sweet&sour turkinpippureita.

Haastan avoimesti kaikki tätä lukevat. Kommenttilootaan viestiä, jos nappasit haasteen!

One two cha-cha-cha

2008-10-17T20:38:00.022+01:00

Asuntorumba on viimein ohi! Muutin pois siitä asunnosta, johon viimeisessa postauksessa kerroin muuttaneeni. En vain pitänyt paikasta ollenkaan, piste. En edes viettänyt siellä aikaa, vaan suurimmaksi osaksi opiskelin kirjastossa ja nukuin poikaystävän luona. Asunnon kunto oli huono, sijainti kaukana yliopistosta, muut asukkaat olivat eriä etnistä alkuperää, mikä aiheutti mielenkiintoisia ilmiöitä: sain aivastella suitsukkeille ja mausteille ja asunnossa asuva mies kohteli minua arittäin epäkohteliaasti, koska en ole naimisissa ja silti poikaystäväni oli yötä. Näiden syiden, ja pesuhuoneen homeen takia päätin sitten muuttaa pois. Hyviä puolia ei asunnossa ollutkaan, paitsi hinta ja se, että Starbucks ja Baskin-Robbins olivat sylkyetäisyydellä.

Asunnonetsintä on kieltämättä vienyt aikaa opiskelulta. Kun katson tämän lukukauden opiskeluja, niin alan kaivata takaisin ykkösvuodelle: työmäärä on ainakin tuplaantunut ja kursseja on enemmän. Omaksi harmikseni en voinut ottaa Forensic Medicineä, koska se on päällekkäin minulle ja kaikille muille ensi vuonna vaihtoon lähteville pakollisen säälittävän 2-3 opintopisteen kurssin kanssa. Tällä hetkellä kiintoisinta on Jurisprudence, jonka vaikeudesta kaikki viime vuoden kakkoset valittelevat. Itse taas pidän siitä, koska filosofia oli lukiossa suosikkiaineitani.

Puhelimeni hajosi, ja sen mukana kaikkien suomalaiskontaktien numerot...

Uusi osoite, taas

2008-10-01T13:39:00.003+01:00

Olen viime aikoinani loytanyt itseni aika turhauttavista tilanteista. Sellaisista, josita ISO Ryn foorumilla varoitellaan. Eka viikko luentoja menossa ja pakko sanoa, etta olen aivan lopen uupunut.

No, kamppikseni reputti yliopistosta, mutta hanen oli silti maara asua tama vuosi kanssani ja kayda toissa jossain Aberdeenissa. Hyva suunnitelma, mutta han ei ikina tullut takaisin Ruotsista, enka ole saanut haneen yhteytta nyt pariin viikkoon ja tuskin han on maksanut vuokriaankaan. Mina sitten hanen kaytokseensa kyrsiintyneena muutin uuteen kamppaan ja vaadin vuokriani takaisin. Onneksi minulla ei ollut sopimusta (sopimus oli maara tehda kamppikseni palaamisen jalkeen), koska muuten en saisi takaisin vuoden loppuun maksamiani vuokria ja olisin kai velvollinen maksamaan kamppiksenikin vuokrat. Eli taas uusi asunto ja uusi muuttoprosessi. Kyllastyttaa. Uusi kamppa on kauempana yliopistosta ja huonekoko pieneni reilusti, mutta niin pieneni kuukausivuokrakin kolmenumeroisella summalla.

Thank you, thank you. It feels good to be back!

2008-09-16T19:34:00.009+01:00

Siistiä: sain netin toimimaan, eikä asentaessa tarvinnut repiä hiuksia kuin noin 45 minuuttia. Nyt minulla on tuollainen USB-tikkua hieman isompi (lähes) langaton malli. Taidan kyllä olla aika riippuvainen internetistä.

Muuten alämäni junnaa samoilla tylsillä raiteillaan: odotan luentojen alkua, pidän töissä hiusverkkoa, luen kirjoja, välttelen sadetta ja juon kahvia. Juuri tällä hetkellä taustalla menee myös Aamiainen Tiffanyllä -elokuva; olen siinä kohdassa Audrey Hepburn laulaa Moon Riverin kitaralla säestäen. Aivan ehdoton suosikkikohtaukseni.

Huomena on 1-vuotispäivä poikaystävän kanssa. Olin ollut Aberdeenissa vasta viisi päivää ennen, kuin tapasin hänet.

Mutta joo, ei nyt muuta.

Oasis, Oasis, Oasis!

2008-08-27T19:27:00.001+01:00

Kyllä tämä kirjoitustahti tästä kiihtyy, lupaan. Kesä on aika paljolti mennyt työn (seitsemästä kolmeen) merkeissä, viikonloppuisin olen nähnyt poikaystävää. Kävimme myös Krakovassa, jossa oli kivaa ja häät olivat sellaiset bileet, kuin olin aavistellutkin: kestivät aamukuuteen (itse kevytsarjalaisena menin nukkumaan kolmelta) ja myös vodkan määrä oli se noin kaksi pulloa per osallistuja. Morsiamen isä kai luuli, että suomalaiset ovat koviakin vodkasieppoja, kun koko ajan täytti lasiani ja sain kotiin viemisiksikin yhden pullon. Huvittavaa oli huomata se, että ennen kuin viina alkoi virrata, kaikki häävieraat olivat hiukan pidättyväisiä ja hiljaisia. Vodkahanojen avaamisen jälkeen kommunikaatio, englannin puhuminen ja tanssiminen onnistui kaikilta huomattavasti paremmin. Vaikka eihän tuossa ole mitään uutta, näinhän se aina on.

Oikeastaan vietimme Krakovassa vain yhden päivän. Pääosin olimme kylässä, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Krakovasta ja jonka nimi on Bochnia. Häät pidettiin samassa hotellissa, jossa olimme yötä, joten ryömimismatkakin säilyi lyhyenä. Krakova-päivänä tietysti satoi, joten kävimme noin kolmen tunnin kierroksella Wieliczkan suolakaivoksissa. Tuolla muutenkin lyhyellä matkalla tuli nähtyä aika vähän nähtävyyksiä; suurin osa ajasta meni muihin ihmisiin ja perheisiin tutustumiseen ja yhteiseen ajanviettoon.

Parasta on kuitenkin se, että NÄEN OASIKSEN! Bändi soittaa kaksi iltaa Aberdeenissa (!), oma lippuni on varattu sunnuntaille. Liput olivat aivan kohtuuhintaisetkin, ainakin kun otetaan huomioon, että tämä tilaisuus ei tule toistumaan monta kertaa. Keikasta tulee mahtava! Pakko sanoa, että olin hiukan yllättynyt, kun kuulin, että Oasis tulee Aberdeeniin. Vielä yllättyneempi olin, kun kuulin, että he heittävät keikan sekä lauantaina että sunnuntaina. Skotlannissa Oasis soittaa vain Aberdeenissa ja Glasgowissa, mikä on ihme, koska Edinburgh on Aberdeenia suurempi kaupunki. Puuttuuko Ediläisiltä sitten kunnollinen keikkapaikka, koska Oasis ei ole ensimmäinen kokoonpano, joka on valinnut Aberdeenin Edinburghin sijaan?

Uusi työpaikka

2008-07-11T13:10:00.001+01:00

Syy siihen, miksi en ole päivittänyt blogiani niin tiiviiseen tahtiin kuin olen luvannut tai aikonut johtuu siitä, että en ole ehtinyt hankkia nettiä uuteen asuntooni. Tällä hetkellä olen siis täysin riippuvainen kahviloiden langattomista ja satunnaisista matkoistani kampukselle Old Aberdeeniin, jossa on myös langaton. Toisaalta tämä netittömyys on hyvä, koska vietän tietokoneella vähiten aikaa sitten vuoden –98.

Viikon irtisanoutumisaikani alkoi viime viikon perjantaina ja tänään on viimeinen päiväni; tietysti minulle annettiin iltavuoro. Otan loparit ensimmäistä kertaa elämässäni. Työsopimukseni alkoi kesäkuun puolivälissä, joten en tullut tuhlanneeksi siinä paikassa täyttä kuukauttakaan. Sain toisen työn, joka on parempi kaikin puolin: parempi palkka, taattu tuntimäärä (40), taattu täysipäiväinen kesätyö niin moneksi vuodeksi kuin vain haluan, kolmetoista tuntia viikossa opiskelujen ohella, kymmenen prosentin henkilökunta-alennus, palkankorotus parin kuukauden kuluttua. Uskon jopa, että jotkut kohdat työsopimuksessani eivät olisi laillisia Suomessa: yhdeksän tuntia työtä, vain yksi puolen tunnin tauko, josta ei, by the way, edes makseta. Ihanaa päästä sieltä pois.

Krakovan matkaan on vielä noin kuukausi, eikä mitään ole hankittu. Puolalaisista häistä tulee varmasti aikamoinen kokemus: poikaystävän kahdelle siskolle on junailtu jotkut seuralaiset ja järjestäjät ovat kuulemani mukaan varanneet pullon vodkaa per vieras.

Hyviä ja huonoja uutisia

2008-06-17T10:15:00.006+01:00

Hyvät. Tentit menivät mainiosti. Elokuussa en siis joudu uusintoihin.

Huonot. Rasittava työ palkalla, jolla ehkä kustantaa motellimatkan viikonlopuksi Leedsiin, jos vain jaksaa säästää. Etsin parempaa työtä, mutta jaksaminen on muutenkin hiukan nollassa flunssan takia. Täällä sataa enkä näe poikaystävää kolmeen viikkoon.

Nyt taidan vain rojahtaa sohvalle katsomaan telkkaria.

Viimeiset pari viikkoa

2008-06-10T15:50:00.052+01:00

Huh. Viimeaikoina on ollut aika kiireistä. Tentit loppuivat toissaviikolla, mutta siitäkin tuntuu olevan jo niin kauan. Muutin, sain yhden työn ja peruutin toisen, kävin Elginissä, paloin Invernessissä ja kävin Rockness-festareilla Doresissa (suurin osa postauksen kuvista on Rocknessistä). Ihan liikaa puuhaa yhdelle viikolle!

Uusi kämppä on keskustassa. Se on normi kaksio. Kokolattiamatot, kummallinen brittisuihku ja niin edelleen. Kuvia seuraa, kunhan ehdin. Hillheadistä muuttaminen oli kyllä ruljanssi sinänsä. Kun tulin Aberdeeniin minulla oli mukanani yksi matkalaukku. Miten on siis mahdollista, että nyt muutin liioittelematta ainakin kymmenen matkalaukullista tavaraa uuteen asuntooni? Kuinka ihminen voi kerätä niin paljon kamaa ympärilleen? Tällä hetkellä olen asunnossa yksin, kämppis on isänsä luona. Masentava ajatus, mutta tästä kesästä tulee varmaan aika yksinäinen, koska kaikki kaverit lähtivät kesäksi koteihinsa ympäri Britanniaa.

Rockness oli mainio. Sää oli mainio. Festarialue oli mainio; päälavan takana siinsi kaunis Loch Ness. Lauantaina vietimme aikaa Invernessissä ja sunnuntaina menimme itse festareille. Suunitelman mukaan näimme CSSn, Editorsin, Razorlightin ja Róisín Murphyn. Sää oli polttavan kuuma ja onnistuin välttämään edellisen viikonlopun kaltaiset auringonpolttamat lisäämällä alituisesti 50+ suojakerrointa. Päivän pääesiintyjä oli Razorlight, jonka heitti hyvän keikan. Illan kruunasivat ilotulitukset. Loppu aika meni festarialuetta kierrellessä (suurta huvitusta aiheutti puhallettava pomppulinnaa muistuttava kirkko, jossa ihmisiä meni naimisiin pitkin päivää, "book your wedding here") ja kuivaa omenasiideriä juodessa (Black Isle Brewery). Aberdeeniin palasin eilen, täpötäydessä kahden vaunun junassa.

Tilkkutäkkipostaus

2008-05-24T12:24:00.027+01:00

Ensimmäinen tentti on nyt ohi, onneksi. Olen muuten huomannut tietyn kuvion käyttäytymisessäni näin tenttien aikaan. Ennen ensimmäistä tenttiä istun kirjastossa kiltisti kymmeneen saakka. Ensimmäisen tentin jälkeen tulee "eihän se niin paha ollutkaan" -tunne ja repsahdan. Toisaalta nyt en vain voi olla ajattelematta kesälomaa! Koko kesä täyttä turhuutta, hyviä kirjoja, elokuvia, laiskottelua, lenkkeilyä rannalla. Minun ei tarvitse ajatella kursseihin liittyviä kysymyksiä, kuten milloin kyseessä on kunnianloukkaus tai mikä on kidutuksen ja ihmisarvoa alentavan kohtelun ero. Nyt olisi vain jaksettava lukea nämä viimeiset päivät.

Eurovision laulukilpaulut. Katsoako vai eikö katsoa? Quandary. Jostain syystä en usko, että päädyn tänä iltana mihinkään baariin kannattamaan Suomea. Minun on jopa vaikeaa uskoa, että Suomi voittaisi uudelleen, kun Lordista on niin vähän aikaa. Olisihan se ihan kiinnostavaa katsoa Teräsbetonin esitys, mutta jos sen edellytyksenä on se, että joutuu seuraamaan kaksi tuntia Victoria's Secretin mainosta ääniefektein, niin taidan passata.

Herään mieluummin huomenaamulla aikaisin ja syvennyn Observeriin, Guardianin sunnuntaipainokseen. Observer nyt vain yksinkertaisesti lyö kaikki muu lehdet mennen tullen. Britanniassa on huomattavasti yleisempää ostaa sanomalehti joka päivä kuin tilata se kotiin, kuten Suomessa on tapana. Tämä johtaa siihen, että lehtien on joka päivä kiinnitettävä ostajiensa huomio shokeeraavalla etusivulla. Tähän skandaalihakuisuuteen ja subjektiivisempaan uutisointiin syyllistyvät kaikki lehdet The Timesistä lähtien. Observer kuitenkin vain aniharvoin. Observerin kulttuuriosio on massiivinen ja ulkomaanuutiset ovat mukavan syväluotaavia. Lehden mukana tulee kuitenkin sen verran ylimääräistä sälää, ekstralehtiä ja -kirjoja sekä sellofaania, että sen saa kuljettaa trukilla kotiin. Ainakin liioitellusti.

Kesän tullessa muuten kaivan kameran esille ja lupaan enemmän kuvallisia postauksia!

Shawn Colvin: Wichita Skyline

Kilpajuoksu kesään!

2008-05-18T15:33:00.035+01:00

Huomena kuulen, saanko yhden kesätyön. Jos saan sen, tilaan Amazonilta kirjapaketin, johon voin syventyä heti tenttien jälkeen: Henry Louis Menckeniä ja E.B. Whiteä. Jälkimmäiseltä olen jo vähän aikaa halunnut lukea 40-luvun lopulla kirjoitetun esseen This is New York. Lisäksi peruutan tiistain työhaastattelun. Jos taas en saa tätä työtä, en kai voi muutakaan, kun vielä kerran pukeutua jakkupukuun ja korkoihin ja mennä tiistain haastatteluun. Yksi työhän minulla jo on varmistettuna, mutta se on vain osa-aikainen ja palkalla maksan ehkä juuri vuokrani ja sähkölaskuni. Saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta jaksan elätellä toivoja siitä, että minulla olisi kesällä varaa joskus syödäkin tai ostaa sanomalehti silloin tällöin. Peukut siis pystyyn, että huomenna saisin puhelinsoiton!

Tentit alkavat torstaina ja ovat ohi yhdessä lyhyessä viikossa! Viimeisenä tenttipäivänä lähden Elginiin, jossa tarkoitus on viettää viikonloppua. Maanantaina minulla alkavat työt paikassa tai toisessa ja lisäksi minun on muutettava pois Hillheadista torstaihin mennessä. Tenteistä on ollut yllättävän vähän stressiä viime aikoina; ehkä se johtuu auringosta. Tänään ajattelin lukea kotona, koska on sunnuntai ja jos haluaa pitää ruokatauon, kampukselta ei sunnuntaisin saa mitään muuta, kun automaattikamaa (suklaa, sipsit) tai Subwayn antimia. Olen onnellinen ihminen, jos en näe kumpiakaan vähään aikaan.

Sain eilen illalla myös mainiot uutiset jääkiekosta: jos emme voi voittaa kultaa, niin toiseksi paras asia on sitten kai Ruotsin päihittäminen.

Jääkiekosta ja suomalaisuudesta

2008-05-12T10:49:00.056+01:00

Sky:n kotisivuilla oli joku typerä virhe, jonka johdattelemana ajattelin, että jääkiekon MM näytettäisiin joltain taivaskanavalta. No ei, tämä on jalkapallomaa. Lätkähuumassa olen siis luottanut äitini lähes reaaliaikaiseen tekstiviestipalveluun. Täytyy sanoa, että eilen meni usko tuossa 0-2 -tilanteessa. Onneksi leijonamiehistö siitä piristyi ja toivotaan, että sama meininki jatkuu tänään Kanadaa vastaan. Monessa asiassa en kovinkaan paljoa vastaa stereotyypin mukaista suomalaista: en sauno, en ole koskaan maistanut Koskenkorvaa, viimeksi söin HK:n sinistä varmaan seitsemisen vuotta sitten, mutta kannustan kyllä Suomea, kun urheilusta on kyse. Maitoa kiskon myös kuin kunnon skandinaavi; sitä menee noin litra päivässä, mikä tietysti on suuri ihmetys ranskalaiskämppikselleni.

Skotlannissa ollessani olen myös oppinut suomalaisista paljon uutta. Olemme suorapuheisia ja rehellisiä, jollain tavalla avoimempia kuin britonit. Itse tänne tullessani luulin asian olevan juuri päinvastoin: tottahan jurojen suomalaisten on pakko olla sulkeutuneempia kuin brittien, jotka voivat jauhaa tunteja säästä tai siitä, kuinka typerä valinta Boris Johnson oli Lontoon pormestariksi. Suomalaiset skippaavat tämän vaiheen ja ovat avoimempia elämistään, asioistaan ja ongelmistaan. Britit taas usein jäävät tälle small talk -tasolle, jolloin heitä on vaikeampi oppia tuntemaan. Toisaalta minusta tuo tietty varautuneisuus on jollain tavalla rakastettavaa, niin perusbrittiläistä, että ei siitä oikein voi pahaa sanaa sanoa. Pakko vain toivoa, ettei se tartu.

Sain kolmannen työhaastattelun huomiseksi. Eli hengittäminen on taas hiukan helpompaa. Tälle viikolle on siis tiedossa kolme haastattelua ja kirjastossa paahtamista. Lisäksi kuuntelin minulle vastaajaan jätetyt viestit: minulle on kaksi kertaa yritetty toimittaa pizzaa Dominosilta. Mielenkiintoista, varsinkin, kun täällä ollessani en ole kertaakaan tilannut pizzaa kotiinkuljetuksella.

19,18,17,16...Like sand through the hourglass, so are the days before summer holiday!

2008-05-10T11:43:00.054+01:00

Wow. Blogilistahan on muuttunut aivan uudenlaiseksi. Olin tottunut vanhaan, mutta uskoisin, että tästäkin tulee aivan hyvä, kun kaikki alun käyttövaikeudet (joita näyttää olevan paljon...) saadaan korjattua.

Viimeisten viikkojen rutistus ennen pelättyjä tenttejä ja odotettua kesälomaa on alkanut. Lasken päiviä tenttien loppumiseen, tällä hetkellä 19. Torstaiaamuna tuli soitettua äidille "emmäsaamitääntöitääääh" -itkupuhelu ja päivän päätteessä olin jo sopinut kahdesta työhaastattelusta, hah. Toinen on Bootsille, toinen jonkun teknologiafirman pomon assarin paikka. Lisäksi minulla on haastattelu pysyvää National Insurance -numeroa varten. Kyllä täällä Britanniassa sillä temporary numberillakin pärjää mutta tuossa väliaikaisessa numerossa on huonona puolena se muodostetaan sukupuolesta ja syntymäajasta, joten se on monella sama eli väliaikasella numerolla ei saa veronpalautuksia.

Itse olen enemmän tai vähemmän asunut kirjastossa jo kaksi viimeistä viikkoa. Toisin kuin eräät, itse en kykene yhtä tehokkaisiin lukusuorituksiin omassa kotonani kuin kirjastossa. Kirjaston hyvänä puolena on myös se, että siellä ei oikeastaan voi tehdä muuta, kuin lukea ja muutenkin päivä rytmittyy mukavasti: kirjasto-opiskelu, koti-rentoutuminen ja lepo. Lisäksi tämä kenkälaatikon kokoinen huone on omiaan tekemään ihmisen hulluksi (onneksi kesän alku tietää myös muuttoa!) Tuntuukin, että sopimusoikeus ja Non-contractual obligations alkavat olla hallinnassa, nyt on keskityttävä ihmisoikeuksiin. Tänään en tosin jaksa lähteä kirjastoon, vaan siivoilen kotona, täytän loput työhakemukset ja sitten syvennyn lukuihin. Ei tuota noin 1000-sivuista kirjaa jaksa joka päivä raijata kampukselle.

Rehellisyyden nimissä en oikeastaan laske päiviä loman alkamiseen, vaan siihen, milloin seuraavan kerran näen poikaystävän. Onneksi hänkin tulee tänne ensi vuonna opiskelemaan toiselle vuodelleen.

Unohdin vapun ja ylioppilaslakkikin on Suomessa

2008-04-27T11:28:00.051+01:00

Minuun iski tänään massiivinen Slade -kuunteluinnostus. Se sai alkunsa kappaleesta Far Far Away, jonka kuulin pitkästä aikaa. Tulee mieleen ne ajat, kun asuin Jyväskylässä ja kuuntelin klassista rokkia soittavaa Radio Jyväskylää. Itse asiassa on mahdollista, että kuulin Far Far Awayn viimeksi Radio Jyväskylältä. En tosin pitänyt siitä, että kanava lähti haastamaan radiotaivaan uutta tähteä Radio Rockia ja siirtyi kaikenlaisen (ja -ikäisen) rock-musiikin soittamisesta 80- ja 90-luvun "raskaamman" rokin suuntaan eli linjalle Van Halen, Scorpions, Whitesnake ja Metallica (vaikka pakko myöntää, että Metallican versio perinteisestä irkkukappaleesta Whiskey in the Jar on erittäin tiukka, parempi kuin Thin Lizzyn vastaava.) Jollain tavalla monet "kasari-anthemit" ovat aika keskinkertaisia sekä varsinkin sanoituksiltaan täynnä monta kertaa kuultuja banaaleja kliseitä. Näitä lisäämällä Radio Jyväskylä menetti minut Groove fm:lle, ainakin osittain. Täällä olen juuttunut Radio 2:lle, vaikka omaan musiikkimakuuni paremmin sopivia kanaviakin varmasti löytyy. Silti olen tottunut viettämään aamuni Terry Woganin seurassa.

Muutoin päivät ovat menneet työnhaussa ja tentteihin lukiessa. Työnhaku on sinänsä ongelmallista, koska CVssäni on enemmän akateemisia saavutuksia, jotka eivät merkitse yhtään mitään, kun haen paikkaa Morrisonin leipäosastolta. Jos poistan kaikki akateemiset saavutukset, jäljelle jäävät yhteystietoni ja lista akaisemmista kesätyöpaikoistani. Pakko vain lisätä mahdollisuuksiani ja laittaa hakemuksia vetämään.

Tentit ovat vajaan neljän viikon kuluttua. Onneksi aloitin lukemisen ajoissa, koska viimehetken paniikkilukeminen ei ole minulle: yleensä menetän optimismini jossain vaiheessa eikä lukemisesta tule yhtikäs mitään. Lisäksi luvussa on myös 70-sivuinen lakijuttu terrorismista epäiltyjen ulkomaalaisten vangitsemisesta määrittelemättömäksi ajaksi ja huomenna on luento, jolla meidän pitää vastata tentaattorin kysymyksiin tuosta lakijutusta, kun hän huutelee nimiämme kurssilistasta ("This is how we study law in the United States of AMERICA.") Itse luotan siihen, että sukunimeni ei ehkä ole se helpoin lausuttava.

Ja loppuun vielä hehkutusta siitä, että lätkän MM-kisat alkavat lauantaina. Itse katson Suomi v Saksa pelin Elginissä, jonne lähden torstaina. Onnistuin siirtämään kaikki loppuviikon velvoitteet viime viikolle, joten minulla on perjantai vapaana!

Maassa

2008-04-21T20:59:00.026+01:00

Tulitikkulaatikon kokoiken huoneeni on kaaoksessa. Lattialla kenkiä, matkalaukku, olkalaukku ja clutch. Pöydällä kannettavan lisäksi armoton kasa johtoja, paperipinoja, kotelottomia cd-levyjä ja kaksi viinilasia, joista toisessa on monta päivää seisonutta Mateusta. Takana on taas yksi mainio viikonloppu Elginissä, edessä todennäköisesti kaksi viikkoa ilman Paulia. Pakko on lukea, jos en halua istua elokuussa uusinnoissa. Ja sitähän en halua.

Kesäkin alkaa muotoutua. Heti tenttien jälkeen muutan keskustaan. Aloitan työt (missä ja mitä tehden, on avoinna. Hakemuksia ja ansioluetteloita olen jakanut kuin feissari esitteitä; jaksan edelleen haaveilla paremmasta kuin minimipalkkaisesta kesätyöstä, vaikka lakifirman harjoittelu meni sivu suun, kiitos oman hitauteni.) Britanniassa on onneksi hyvä mahdollisuus löytää kestöitä, vaikka ei aloittaisikaan hakua joulukussa tai olisi pomon veljenpoika.

Elokuussa on matka Krakovaan: poikaystävän veli menee naimisiin puolalaisen tytön kanssa. Elokuun lopuun ja syyskyyn alun suunnittelen viettäväni Suomessa. Ihan vain lomaillen.

Le week-end

2008-04-02T11:17:00.102+01:00

Olipahan viikonloppu. Perjantaina matkasin taas Elginiin. Onneksi tajusin huomioida pendeliliikenteen vaikutukset varttia yli viiden junassa ja menin asemalle reilusti ennen lähtöaikaa. Pieni kolmivaunuinen juna oli täpötäynnä. Minusta junalla matkustaminen Britanniassa on hiukan kalliimpaa kuin Suomessa. Ostamalla Young Persons Railcardin voi kuitenkin säästää ihan hyvin. Melkeinpä se jo kannattaa ostaa jos vaikka lomalla käyttää junaa useamman kerran.

Lauantaina suuntasimme Invernessiin. Harmi vain, että olimme siellä vain puoli päivää, koska Inverness on todella hieno kaupunki! The Romantic City of the North. Kaupunkia halkoo Ness-joki ja brittikaupungeille tyypillisiä 60-luvulla asuntopulan vuoksi rakennettuja tower block-hirviöitä ei silmiini osunut ainoatakaan. Taustalla näkyvät Ylämaat ja lähellä on tietysti Loch Ness, jossa emme tällä kertaa ehtineet käymään. Ehdimme käydä vain keskustan nähtävyyksissä, joihin lukeutuvat mm. Inverness Cathedral ja Inverness Castle, joka nykyään toimii seriffinoikeutena.

Sunnuntai oli hektinen. Kävimme Duffus Castle ssa, Pluscarden Abbeyssä, Burgheadissa, Findhorn Foundationissa ja Kinlossin raunioituneessa sisterssiläisluostarissa. Ehkä mielenkiintoisin kohde oli tuo Findhorn Foundation, joka on jonkinlainen new age- ja ekoyhteisö. Yhteisössä asuvat ihmiset ovat rakentaneet talonsa todella lähekkäin ja pyrkivät siis elämään luonnonmukaisemmin. Mitään kovin radikaalia tuo luonnonsuojelu ei kuitenkaan ole, koska autoilla ajo oli ihan sallittua. Findhornissa oli myös erilaisia rauhoittumis- ja meditointipaikkoja ja paikallisen kaupan valikoimaan kuului Cannabia-hamppuolutta.

Duffus Castle on rauniolinna, joka on rapistunut vain pieneen murto-osaaan alkuperäisestä koostaan. Samaa voi sanoa Kinlossin sisterssiläisluostarista, jonka ympärille on tosin rakentunut hautausmaa toisessa maailmansodassa kaatuneille ilmavoimien sotilaille. Morayn maakunnassa Royal Air Force on muuten yksi suurimmista työnantajista. Pluscardenin luostari on vielä täydessä toiminnassa, vaikka ainoatakaan munkkia tai nunnaa ei kävellyt vastaan. Pluscardenin kirko muuten taisi olla ensimmäinen katolinen kirkko, jossa olen käynyt.

Maanantaina tuli vielä käytyä Elginin omassa viskitislaamossa Glen Morayssa. Skotlannissahan näitä viskitislaamoja riittää, vaikka viskiä väitetäänkin Britannian verotetuimmaksi alkoholiksi (siis skotit väittävät). Jokunen viikko sitten täällä nostettiin alkoholiveroa ja viskin hinta nousi muistaakseni reilut 50 p, mikä tietysti antoi marinan aiheen viskintuottajille ja muillekin skoteille, koska veronkorotus oli Westminsteristä lähtöisin. Nähtäväksi jää, aiheuttaako verolisäys pienempien tislaamojen poispyyhkiytymisen. Useissa tislaamoissa voi kuitenkin vierailla ja niissä tarjotaan opastettuja kierroksia ilmaiseksi tai pienestä maksusta. Kierroksen loppuun kuuluu myös tietystin viskin maistelu. Täytyy sanoa, että teki mieli irvistää jokaisen siemauksen jälkeen.

I'm wishing for a white....Easter

2008-03-25T13:07:00.003Z

Joo, nyt pääsiäisenä sitten satoi lunta. Pääsiäisenä! Tai oikeastaan se on sellaista, että ensin tulee lunta, joka sitten kosteuden takia sulaa ja tuloksena on mukavaa jäätä ja loskaa. Teillä on pieni kerros jäätä, minkä takia koko kaupungin bussiliikenne on mitä on, kun kuskit eivät uskalla tehdä teräviä käännöksiä. Peachy!

Manchesterin keikasta ei tule näköjään mitään, mutta pääsenpähän käymään Elginissä sitten kaksi kertaa ja Invernessissä kerran. Invernessin pitäisi olla hieno, kun sieltä näkee ne Ylämaat.

Löysin Aberdeenista uuden leffateatterin, Belmont Picturehousen, joka näyttää valtavirtaelokuvien lisäksi eurooppalaisia ja indie-elokuvia. Kävimme katsomassa espanjalaisen trillerin El Orfanato. Leffan pääosassa oli muuten Serranon perheen äiti.

Vinkkinä vielä voisi mainita, että Kauppalehden nettisijoittaja-kilpailu on taas auki. Kaikki kokeilemaan omaa bisnesvaistoa, nollariskillä.

Pääsiäissuunnitelmia

2008-03-19T18:01:00.022Z

Monen sattumuksen sarja päätyi siihen tulokseen, että olen pääsiäisen Aberdeenissa. Ei siinä mitään, mutta kun asun täällä University hallseissa, niin voi tulla ehkä hiukan ankeat olot. Olen kuitenkin suunnitellut kaikenlaista ankeuden loitolla pitämiseksi.

Opiskelu. Tämän kolmen viikon pääsiäisloman jälkeen on enää kuukausi opetusta, sitten yksi lukuviikko ja taas uudet tentit. Tämä on mennyt todella nopeasti. Lisäksi minulla on tehtävänä yksi essee Human Rights & Civil Liberties -kurssille ja omat osani yhteen ryhmäesseeseen. Ei se työ tekevältä lopu. Nyt keväällä minulla on kuitenkin onneksi vain kolme tenttiä, koska Legal Research & Writing -kurssiin ei kuulu mitään koetta.

Manchester. Ajattelin käydä perhettuttuja visiteeraamassa, jos se vain heidän kiireiseen aikatauluunsa mahtuu. Matkat ajattelin tehdä junalla. Vaikka se Megabussi on aina niin houkuttelevan edullinen, niin yhdeksän tuntia bussissa - ei kiitos.

Elgin. Poikaystävän kotipaikka Pohjois-Skotlannissa. Kävin siellä ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna ja tajusin, kuinka mukavaa on pitkästä aikaa käydä oikeassa kodissa, puhua muidenkin kuin opiskelijoiden kanssa ja käyttää suihkua, jossa on kunnon paine. Vanhempienkin tapaaminen oli mukavaa. Kuvat siis viikonlopulta Elginistä ja rannikolta Lossiemouthista. Loppuun vielä klassikko omalta syntymävuosikymmeneltäni.

You’ll take the high road and I’ll take the low road. And I’ll be in Scotland afore you.

2008-03-12T15:37:00.004Z

Niin skottilaista, siis niin skottilaista. Law Ball meni mukavasti haggista sekä céilidhiä vetäessä ja alkuun saimme kuulla säkkipillimusiikkia. Aberdeen Beach Ballroom oli laitettu oikein hienoksi ja luonnollisesti ilta päättyi kunnon tappeluun bussissa, niin että bussikuski uhkasi jättää meidät kaikki johonkin matkan varrelle värjöttelemään. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut ilta.

Sainpahan hiukan esimakua céilidhistä lauantaita varten, jolloin menimme suomalaisten vieraiden kanssa yliopistolle oikeaan céilidhiin. Bändi näytti askeleet ja sitten vain tanhuamaan. Jotkut tanssit olivat ihan paritansseja, mutta useimpiin tarvittiin 4, 6 tai jopa 16 ihmistä. Askeleet eivät ole kovin haastavia ja kun ne oppii, sitä samaa kuviota toistetaan sitten koko kappaleen loppuun. Usein tahti muuten kiihtyy loppua kohden.

Suomalaiskavereiden visiitti meni oikein hyvin. Kävivät Aberdeenin jälkeen Lontoossa, mutta sieltäkin ovat jo varmaan kotiutuneet. Pääsiäsloma alkaa parin viikon päästä, mutta itse jään Aberdeeniin. Haluaisin kyllä käydä Manchesterissa.

You’ll take the high road and I’ll take the low road,
And I’ll be in Scotland afore you.
Where me and my true love will never meet again,
On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond.

My Lord, Your Lordship

2008-03-03T22:49:00.020Z

Eka mooting-kokemukseni on sitten takanapäin. Koko päivä menikin jutun valmisteluun ja valkoisen kauluspaidan etsimiseen Marks & Spenceriltä. Kuinka vaikeaa voi olla valmistaa (ja myydä) tavallisia pitkähihaisia kauluspaitoja ilman mitään yksityiskohtia, paljetteja tai röyhelöitä?? Sain onneksi lukea osuuteni yhdelle vanhemmalle opiskelijalle, joka sitten kommentoi puhettani. Se osoittautui erittäin hyödylliseksi ja poisti jännitystä, varsinkin kun olin vääntänyt osuuttani yömyöhällä, enkä väsyksissäni enää ollut kovin varma argumenteistani. Itse koetuksessa tuomari sekoitti minua sanomalla, että minun ei tarvitsekaan puhua ensimmäisestä pointistani. Pasmat menivät hiukan sekaisin, mutta voitin kuitenkin toisen argumenttini. Siis sen, josta sain puhua.

Mooting-tilaisuus oli oikeastaan aika hauska. Asukoodi on muodollinen, mutta sain aikamoisen yllätyksen, kun vanhemmat mooting-ekspertit saapuivat paikalle kantaen laatikkoa, jossa oli isoja mustia kaapuja. Mikäs siinä, vedetään kaavut päälle. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on, että tuomariin piti viitata joko "My Lord" tai "Your Lordship", tässäkin oli aika paljon muistamista, varsinkin, kun amerikkalaisista tv-sarjoista tuttu "Your Honour" saa tuomarilta vain mukavat naurut, ja tietty miinuspisteitä tyylissä.

Tämä loppuviikko menee kuitenkin varmaan aika rennoissa meiningeissä normaalin opiskelun ja Law Ball-valmistelujen parissa. Sopimusoikeuden tutorini jo tänään varmisteli oppilailtaan ilmaisia Law Ball-kaljoja. Pistetään nyt loppuun vielä tuo ball gown, joka minulla on tuota tilaisuutta varten.

Äiti kylässä ja Hanoi Rocks

2008-02-28T21:59:00.041Z

Äiti lähti keskiviikkona takaisin Suomeen. Meillä oli mukavaa yhdessä. Kiertelimme Aberdeenia ja kun minulla oli luentoja, äiti kävi viskipanimossa Dufftownissa. Kierros oli kuulemma parempi kuin hän oli odottanut. Itsekin tuli käytyä sellaisissa paikoissa Old Aberdeenissa, joissa en aiemmin ollut käynyt. Harmittavan nopeasti tuo aika vain meni..

Sain palautettua myös esseen ja sen kunniaksi olikin sitten hyvä mennä sinne Hanoi Rocksin keikalle. Pienoisia ongelmia oli tuon Moshulu-nimisen klubin löytämisessä. Suoraan sanoen Moshulu ei ollut paikka minun makuuni: rokkibaari, jonka asiakaskunta ainakin sinä iltana koostui nahkatakkisista keski-ikäisistä miehistä. Mukavana lisänä neljän punnan Primarkin kenkäni meinasivat myös tarttua lattiaan koko ajan. Asiaa ei tietenkään millään lailla auttanut se, että joku kaatoi kaljat jaloilleni.

Lämppärinä oli lontoolainen Soho Dolls, josta en oikeastaan osaa sanoa paljoa, koska näimme bändiltä vain kaksi tai kolme biisiä. Itse Hanoi Rocks oli oikein energinen ja varsinkin Michael Monroe oli epäillyttävän suuripupillinen. Oikeastaan alkoi ihan harmittaa, että en silloin pari vuotta sitten Ruisrockissa mennyt katsomaan Hanoi Rocksia, vaan päädyin Mewin keikalle, jossa eräs hullu nainen huusi koko ajan korvaani enkä nähnyt bändistä yhtikäs mitään. Kesken keikan joku heitti lavalle Suomen lipun, mistä päätellen paikalla oli myös muita suomalaisia kuin minä. Fanittamassa oli myös niitä keski-ikäisiä nahkatakkisia miehiä ja aika paljon ihmisiä, jotka muistivat yhtyeen parin vuosikymmenen takaa ja tulivat verestämään muistoja. Mutta kaiken kaikkiaan oli hyvä veto mennä katsomaan Hanoi Rocksia.

Viikonlopulle on tiedossa juhlamekon ostoa Law Balliin ja valmistautumista maanantaiseen koetukseen: mooting-kilpailuun. Itse olen junior counsel (nuorempi oikeusavustaja/lakimies), mikä tarkoittaa, että puhun kymmenisen minuuttia ja parini, joka on senior counsel, puhuu viisitoista. Olemme vastaajat vetoomusjutussa, jossa kuvitteellisen hakijan, Mr Smithin, koira on purrut ihmistä, joka yritti murtautua hänen taloonsa. Tiedän, että oikeustieteellinen väittely (mooting) on suhteellisen turvallinen tapa harjoitella oikeussalissa olemista, koska asiakkaan rahavarat tai tässä tapauksessa koira eivät oikeasti ole vaarassa. Lisäksi ekan vuoden väittelyitä ei tuomaroi oikea tuomari, vaan joku laitoksen väestä. Silti minua jännittää!!!

Lippuja ja muita kuulumisia

2008-02-18T21:21:00.017Z

Kun ihmisten kanssa alkaa vuokraamaan kämppää, heistä alkaa paljastua kaikenlaisia asioita. Kuten, että he ovat odotettua mukavempia tai, että heillä on 50-vuotiaita poikaystäviä, jotka käyttävät huumeita paristi päivässä. Toisin sanoen: en tiedä, mitä tehdä. Tähtäimessä on kuitenkin hyväkuntoinen kaksio Aberdeenin keskustasta ja nykyinen vuokrani kasvaisi todennäköisesti "vain" 50-60 puntaa kuukaudessa. Pidän sitä käypänä hintana homeettomasta, pyykki- ja tiskikoneellisesta asunnosta yhdellä kämppiksellä ja näkymällä keskustan Marischal collegeen. Maaliskuuhun mennessä asuntotilanteen pitäisi olla jo selvä..

Lippuja on seuraaviin tapahtumiin:

Law Ball, joka on maaliskuussa. Asua on varmaan pakko alkaa hommata ensi viikolla. Jännittää, enkä minä osaa tanssia céilidhiä! Kavaljeerini ei muuten pukeudu kilttiin.

Rockness-liput kesäkuulle. Tosin menen itse tapahtumaan vasta sunnuntaina, jolloin pitäisi ainakin nähdä CSS, Razorlight ja Editors.

Liput Salsa celtican konserttiin Aberdeen Music Halliin. En vain osaa kuvitella salsan je kelttimusiikin yhdistelmää. Aivan liian outoa.

Hanoi rocks on ensi viikolla ja toivon, että lippuja on vielä jäljellä, koska haluaisin tosiaan mennä sinne.

Katto pään päälle

2008-02-06T13:38:00.000Z

Näen tänään kahta kaveria ja alamme suunnitella asunnon vuokraamista ensi vuodelle. Molemmat ovat oikeustieteilijöitä: toinen on puolalainen ja toinen libanonilais-ranskalainen, joka on asunut Kreikassa ja Ruotsissa. Hänellä on myös diplomaattinen koskemattomuus, mikä on minusta jotenkin siistiä. Vaikka hän ei ole ruotsalainen, niin haluan pitää häntä sellaisena, jotta ystäväpiirissäni olisi edes yksi skandinaavi, jonka kanssa pystyn puhumaan opintotuista, Kentistä, vohveliraudoista ja kaikesta muusta, mikä meille pohjoisen kansoille on yhteistä. Ja kaikki tämä vielä ruotsiksi, jos oikein innostun.

Asuntoasiassa olemme tietääkseni hiukan myöhässä, koska useilla on jo varaus jossain odotuslistassa tai vastaavassa. Toisaalta en usko, että tilanteeme on totaalisen onneton, koska aikaa on kuitenkin vielä useampi kuukausi. Hillheadissa viettäisin toisen vuoden vasta pakon edessä. Ei täällä mitenkään kamalaa ole, mutta täällä asuessa minusta on tuntunut, että en oikeastaan asu Aberdeenissa, koska Hillhead on jotenkin eristyksissä muusta kaupungista. Lisäpointtina tietysti se, että Hillhead on ensisijaisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jollainen minä en ole enää ensi vuonna.

Yksityiset student hallsit ovat aika kallis asumismuoto ja hakemus olisi pitänyt laittaa vetämään mielellään heti joulun jälkeen. Päädymme varmaankin vuokraamaan kämpän yksityiseltä jostain Old Aberdeenista. Iso-Britannian suomalaisen opiskelijayhdistyksen palstaa selatessa saa kyllä lukea kaikenlaisia kauhutarinoita laittomista vuokrasopimuksista, epärehellisistä vuokraisännistä, homeesta ja luteista. Kaverini huoneessa olevan homeongelman vuokraisäntä korjasi tuoreella kerroksella maalia. Asuntonäytöissä kannattanee siis pitää silmät auki..

Montrose

2008-02-03T13:01:00.000Z

Sain ekasta tentistäni 16 eli 80%, jee! Nyt on enää kolmet tulokset jännitettävänä. Päätin myös, että en tänä vuonna lähde vankilareissulle, koska se on tosi huonoon aikaan ajatellen sitä esseetä, joka minun pitää kirjoittaa. Sen sijaan Hanoi rocks esiintyy täällä juuri sinä päivänä, kun essee pitää palauttaa, joten se sopisi aikatauluuni paremmin. Ulkomailla tulee kuunneltua sellaista suomalaista musiikkia, jota ei Suomessa kuuntelisi kuuna päivänä. Huomasin esimerkiksi tässä yksi päivä kuuntelevani Kirkan levyä, jonka äiti osti minulle vitsillä joululahjaksi. Hengaillaan ja niin edelleen. Samoin Hectorin vanhat levyt ovat soineet poikkeuksellisen paljon.

Talvi ei oikeastaan ole mikään huono aika vierailla tai matkailla Skotlannissa. Aberdeenshire on kuulemma kesällä melko sateinen, mutta talvella täällä sataa vähiten. Perjantaina ja lauantaina satoi jopa lunta, joka on tosin jo sulanut pois. Jos siis ajoittainen kylmä ei haittaa, niin täällä on oikein kaunista talvella. Toisaalta jos ihminen ei pidä kylmästä, niin tuskin hänen ensimmäinen kohteensa kesälläkään on Skotlanti.

Itse kävin eilen Montrosessa, joka on pikkukaupunki Anguksen alueella heti Aberdeenshiren alapuolella. Mikä noissa pienissä brittikaupungeissa jaksaa viehättää? Montrosea ympäröi toiselta puolelta meri sekä rannikko ja toisella puolella on vuorovesiallas Montrose Basin, joka on luonnonsuojelukohde. Kaupunki on mukava ja sopivan pieni, että ehdin mainiosti nähdä sekä vuorovesialtaan äänekkäät linnut, hiljaisen rannan ja kiireisen sataman. Jos joku joskus eksyy Montroseen, niin kannattaa myös käydä High Streetin kulmassa mattokaupan vieressä sijatsevassa kahvihuoneessa.

Vankila vai pukujuhlat?

2008-01-30T15:04:00.002Z

Luulin, että tässä tenttien jälkeen olisi aikaa rentoutua, käydä jossain, juhlia ja käydä hiljalleen luennoilla, mutta ei. Jokaiselle annettiin esseeaihe ja valitettavan läheinen deadline; luennoitsijan sanat olivat muistaakseni: "Painakoon tämä essee omaatuntoanne tästä hetkestä lähtien." Oma aiheeni käsittelee 24 viikon "abortintekoaikaa" ja sitä, pitäisikö sitä jotenkin muuttaa. Väestöliiton nettisivuilta sain sellaisen käsityksen, että Suomessa tuo laillinen maksimiaika olisi 20 viikkoa. Minusta tuo esseeaihe on outo, koska itse näen tuon kysymyksen pääosin lääketieteellisenä ja eettisenä, enkä niinkään oikeustieteellisenä. Milloin muka oikeustiede on tiennyt, mikä on ihmisille parasta? (No okei, en ehkä oikeasti ajattele näin. Esimerkiksi tämä juuri päätetty tapaus on erittäin hyvä juttu.)

Law Ball -liput tulevat myyntiin ensimmäisen vuoden opiskelijoille maanantaina ja ilmeisesti niitä on tarjolla alle 50 kappaletta per vuositaso, mikä tarkoittaa sitä, että niiden jonotus alkanee aamuseitsemältä. Asua alan miettiä vasta sitten, kun liput on varmistettu. Jos en saa lippuja tanssiaisiin niin toiseksi paras asia olisi varmaan osallistua laitoksen järjestämälle tutustumismatkalle vankilaan. Tämän vuoden matka suuntautuu johonkin naisvankilaan Stirlingiin. Aika karmivaltahan tuo vaikuttaa, mutta en ole koskaan käynyt vankilassa.

Hah!

2008-01-27T16:54:00.000Z

Viimeinen tentti oli perjantaina! Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tentit menivät hyvin, tai ainakin läpi. Lopullisen tuloksen saa kai parin viikon kuluttua. Viikonlopun olen oikestaan vain tehnyt kaikkea turhaa ja mukavaa; lueskellut kirjoja, käynyt yksissä juhlissa sekä katsonut leffoja (Pretty in Pink, Taxi Driver, sekä Sweeney Todd -musikaalin uudelleenfilmatisointi.) Pidän todella paljon Tim Burtonin elokuvista ja Sweeney Todd lukeutuu mielestäni niihin klassisiin Burton-elokuviin, toisin kuin esimerkiksi Mars hyökkää! Laulut olivat hyviä, värimaailma oli tunnelmaan sopivan mustavalkoinen ja 1800-luvun Lontoo oli kuvattu sopivan sumuiseksi ja likaiseksi: juuri oikeanlainen paikka alamaailman loiseläjöille ja sarjamurhaajille. Ilkeän tuomarin, judge Turpinin, roolissa oli minusta vain niin hurmaava Alan Rickman. Tietysti se hiukan latisti tunnelmaa, kun hänet lopussa tapettiin.

Perjantaina oli myös Burns night, eli juhla skotlantilaisen runoilijan Robert Burnsin kunniaksi. Tuolloin skotit tapaavat pukeutua kilttiin, syödä haggista ja tietysti juoda olutta. Itse en ole vielä haggista maistanut, mutta kaveri kuvaili sitä mausteiseksi jauhelihaksi.

Pelasin lisäksi biljardia ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Olen kuulemma hustler, mitä se ikinä tarkoittaakin.

All work and no play

2008-01-19T19:36:00.001Z

Tenttiaika on tylsä: herään aamulla, syön puuroa, lähden kirjastoon, juon kahvia, tulen kotiin, syön, menen nukkumaan. Seuraavana päivänä sama uudestaan. Kavereita ei oikein näe, kun kaikki ovat levittäytyneet ympäri Aberdeenia ja kerääntyvät yhteen vain tentteihin. Olen kieltämättä ollut myös hiukan eristyksissä, koska tuo puheajan lataaminen on aina hiukan unohtunut. No ehkäpä kaikki on hyvin, kunnes alan nähdä Lloyd-nimisiä baarimikkoja, jotka kehottavat minua veritekoihin.

Enää tosin vain yksi viikko näitä tenttejä. Uudet kurssit alkavat heti ensi viikon jälkeen: Civil liberties and human rights, Delict, Legal research & writing ja Non-contractual obligations. Minulla on myös monia tenttien jälkeisiä suunnitelmia: muun muassa Manchesterissa pitäisi vihdoin päästä käymään. Tai siis Manchesterissa ja sen vieressä olevassa hiukan Jyväskylää pienemmässä kaupungissa nimeltä Bury, jossa perhetuttuni virallisesti asuvat. Suunnitelmissa on myös lukea jotain muuta kuin kurssikirjallisuutta ja kuunnella musiikkia. Äiti tulee käymään täällä noin kuukauden kuluttua ja kaksi kaveria on tulossa maaliskuun alussa.

Maaliskuussa on myös paljon odotettu Law ball, johon aion ehdottomasti osallistua. Harmi vaan, että tanssitaitoni ovat hieman ruosteessa: vanhojen tansseista on jo pari vuotta ja lavatanssikeikkamme viime kesänä ei ollut mikään varsinainen menestys. Tosin kaikissa skotlantilaisissa juhlissa tavataan tanssia céilidh-nimistä tanssia. Yleensä juhlissa kai tehdään niin, että bändi näyttää askeleet ja siten opettavat askeleet juhijoille. Ja tuo tanssiosa on vain 1/3 illasta, koska tapahtumaan kuuluu myös illalinen ja disko.

Exam diet

2008-01-12T22:37:00.000Z

Niin ne väistämättömät tentit vain lähestyvät. Eka koetukseni on tiistaina, vaikka alunperin muistin, että se olisi ollut vasta torstaina. Tämä tietysti aiheutti pientä painetta ja hampaiden kiristelyä loppuviikosta, mutta uskoisin nyt ainakin klaaraavani ensi viikon kokeet ihan hyvin. Viime viikon vietin oikeastaan kirjastossa lukemassa ja saman meiningin voi olettaa jatkuvan ensi viikolla. Omassa huoneessa ei vain tule keskityttyä tarpeeksi tiiviisti lukemiseen, kun tietokoneet ja musiikit olisivat kuitenkin koko ajan päällä.

Oikeastaan tätä nyt kirjoittaessa vasta tiedostan sen että kokeiden lähestyessä minulle tulee usein sellainen tunnelinäkö, eli en oikein tajua sitä, että saa sitä joskus muutakin ehkä tehdä kuin lukea ja kerrata. Toisaalta ekoihin tentteihin lukee varmaan aina huolellisemmin. Käsitykseni mukaan muuten skotlantilaisissa ja englantilaisissa yliopistoissa tentit ovat eri aikaan, onkohan asia noin??

Minulla oli ennen Aberdeeniin tuloa sellainen käsitys, että oikeustieteen opiskelu olisi pelkkää yksityiskohtien ulkoa opettelua. Onneksi se ei suureksi osaksi ole kuitenkaan ollut sitä. Eniten ulkoa muistamista vaaditaan ehkä rikosoikeudessa, joka on täällä common law -pohjainen eli laki perustuu suurelta osin ennakkotapauksiin. Suomessahan rikosoikeus perustuu lainsäädäntöön. Erona on siis se, että esimerkiksi murhan kohdalla emme opetelleet mitään lakipykäliä, vaan murhan määritelmän, joka on pääteltävissä viimeaikaisista lakijutuista. Hauskaa sinänsä, että murhan mens rean eli henkisen elementin määritelmä muuttui kesken kurssiamme: siinä sitten vanhentui kurssikirjallisuus yhdellä High Court of Justiciaryn päätöksellä. Rikosoikeuden tentissä pääsee siis pitkälle rikosten määritelmät ja lakijutut muistamalla.

Okei, se kokeista. Toinen asia, joka on mietityttänyt minua viime aikoina on kaverit. Olen aina saanut hyviä kavereita nopeasti: lukiossa, yliopistossa, harrastuksissa. Täällä olen kyllä saanut kavereita ja tutustunut moniin ihmisiin, mutta on pakko todeta, että tähän aikaan viime vuonna minulla oli parempia ystäviä Jyväskylän yliopistossa kuin minulla nyt on Aberdeenissa. Tämä sotii jopa kaikikia todennäköisyyksiä vastaan: luokallani on kymmenkertainen määrä ihmisiä viime vuoteen verrattuna. Hyvän päivän tutuista ei siis ole pulaa.

Olenko ollut aina todella onnekas kavereiden suhteen vai mistäköhän tuo johtuu? Toisaalta syy voisi olla se, että Suomen yliopistojen opiskelijat ovat keskimäärin vanhempia eli kypsempiä. Skotlannissahan yliopistoon tulija saattaa olla vasta 17-vuotias. Voisi myös (elitismiä uhkuen) olettaa, että minulla ja 17-vuotiaalla Britney Spears -fanilla ei välttämättä ole paljoa yhteistä. Toisaalta ystävyydet eivät synny hetkessä, joten voi olla liian aikaista miettiä tätä. Pääasia, että en tunne oloani yksinäiseksi tai muuta vastaavaa.

Taas Aberdeenissa

2008-01-05T18:41:00.000Z

Saavuin eilen Aberdeeniin. Matka meni hyvin, vaikka viiden tunnin odottelu Amsterdamin lentokentällä ei ollut mitän herkkua. Kun saavuin, täällä satoi ja ilman voin sanoa olevan leudompi kuin Suomessa. Onneksi kämpässä oli jo yksi kämppis ennen minua, koska yksin loma-aikaan hallseissa oleminen on todella masentavaa; aivan kuin olisi ainoa asukas jossain pienessä kylässä. Silti mikään ei ole muuttunut: sää on sama kuin lähtiessä, huoneeni on edelleen yhtä kylmä ja lähikaupan tuotevalikoimasta 70 prosenttia kooostuu edelleen epäterveellisestä moskasta. Silti Hillhead on todella hiljainen ja ehkä ylimääräistä alakuloisuutta luo se, että unirytmini on aika sekaisin ja suurin osa hereilläolotunneistani keskittyy hämärään tai pimeään aikaan.

Ja voisin vielä toivottaa hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni: onnistukoon kaikki, mihin tosissanne ryhdytte!

Back to blogging duties

2007-12-29T18:09:00.000Z

Tänne kirjoittaminen on jotenkin jäänyt. Luku-urakan läpi kahlaaminen on onnistunut vaihtelevasti. Suomessa olen ollut jo melkein kaksi viikkoa, jotka olen käyttänyt lukemiseen ja perheen kanssa oleiluun. Revision week alkaa 6.1, tentit alkavat 15.1 ja minua jännittää. Yhteen esseeseen on aikaa vain puoli tuntia!! Toisaalta tentit Aberdeenissa testaavat enemmän vain sitä hermojen hallintaa, joten optimismi on tärkeää.

Lupasin kirjoittaa jotain Arctic Monkeysien konsertista, jossa kävin joulukuun puolivälissä. Yleisilme keikasta oli hyvä, vaikka minusta tuntui, että bändin energisyys ei ollut aivan sadassa prosentissa. Ehkä edellinen keikka Manchesterissa vielä painoi, kuka tietää.

Erehdyimme menemään hiukan liian eteen ja pari ekaa kappaletta meni siinä, kun meidät tuupittiin taaemmas. Sain myös kokea sen, että ilmeisesti "anniskelualue" on aivan vieras termi ainakin mitä tuohon keikkapaikkaan tulee. Toisin sanoen niskaansa saattaa saada baarin ylihinnoiteltuja juomia ja jos oikein huono tuuri käy, niin myös....kusta. Onneksi kaikki, mitä minä sain päähäni oli kylmää. Paria tappelua sai myös olla todistamassa. Tässä tapauksessa yleisö oli siis energisempi kuin bändi. Niin, ja keikasta todisteena oleva kuvamateriaali on todella huonoa, oikeastaan julkaisukelvotonta.

Itse keikka pidettiin Aberdeen Exhibition and Confrence Centressä eli lyhyemmin AECCssä. AECC on itse asiassa suhteellisen lähellä nykyistä asuinpaikkaani Hillheadia. Vaikka paikka on hieno, minulle on silti mysteeri, miksi Arctic Monkeys heitti kaksi keikkaa Aberdeenissa, eikä esimerkiksi Glasgowssa. Pahoitteluni huonosta keikkakuvauksesta, mutta sen siitä saa, kun odottaa liikaa: kokemus alkaa haihtua mielestä. Jos olisin kirjoittanut tämän heti keikan jälkeen, olisin varmaan myös maininnut mustelmat ja parin Adidas superstareja, jotka joskus olivat valkoiset...

Kursseista ja opetuksesta

2007-12-11T19:51:00.001Z

Aamu lähtee hyvin käyntiin jos herää hyvään musiikkiin. Itse heräsin tänään tähän biisiin ja se sitten soi päässä koko päivän. Kyseessä on parikymppinen glasgowilainen, Amy MacDonald. Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen the Shinsien kappale New Slang. Ei siis musiikillisesti vaan jotenkin tunnelman puolesta.

Nyt on meneillään viimeinen opetusviikko ja sen kyllä huomaa; luennoilla on ehkä 20% ihmisistä. Itse ajattelin kestää kunnialla loppuun saakka; olenhan Aberdeenissa vielä maanantaihin. Sitäpaitsi tänäänkin pidetty rikosoikeuden preppausluento osoittautui todella hyödylliseksi.

Legal system & method. Kurssi käsittelee oikeusjärjestelmän toimintaperiaatteita, kuten esimerkiksi yksityisoikeuden ja rikosoikeuden eroja, EU-oikeutta, ennakkotapausten ja lakitekstien tulkitsemista sekä institutionaalisia kirjoittajia, kuten Humea ja Stairia. Lisäksi olemme opetelleet oikeusjuttujen ja lakiaineistojen etsimistä oikeustieteen kirjastosta. Jollain tavalla aina odotan eniten näitä luentoja, koska luennoitsijan tyyli on hyvä, eikä hän käytä PowerPointia, jota edelleenkin karsastan auditiivisena oppijana. Tutorinikin on todella mukava ja asiantunteva.

Criminal law. Tämä kurssi oli jollain tavalla työläin tai kuten sen kanadalainen luennoitsijammekin sanoi: "This is the reality check course." Rikosoikeus on Skotlannissa common law-pohjainen, mikä käytännössä tietää paljon lakijuttujen lukemista. Lakijuttuja riittää ihan tavallisista varkaus- ja petosjutuista hauskoihin ja mietityttäviin juttuihin. Yhdessä esimerkiksi mies oli ottanut puuman mukaansa baariin ja tämä elikko sitten aiheutti hiukan vahinkoa muille asiakkaille. Toinen esimerkki voisi olla vaikka varkausjuttu, jossa kaksi päivää putkeen valvonutta oikeustieteen opiskelijaa syytettiin varkaudesta, koska hän oli väsyksissään unohtanut maksaa kirjan kirjakaupassa. Hän taisi päästä pälkähästä. Kolmantena voisin vielä mainita jutun, jossa Aberdeenin yliopiston oikeustieteen opiskelijaa syytettiin toisen oikeustieteen opiskelijan raiskaamisesta, Hillheadissa. Häntäkään ei voitu tuomita, koska tuolloin laki edellytti vielä todisteita naisen vastarinnasta ja muistaakseni tässä tapauksessa nainen oli sammunut tai unessa. Jos minulta kysytään, niin tämän maan rikoslaki on todella vanhanaikainen, mitä seksuaalirikoksiin tulee.

Private law. Tämä kurssi on hämmentänyt minua eniten. Lähestymistapa on historiallinen, siis oikeustieteen historiaa. Tietysti tässäkin on yhteys nykyaikaiseen yksityisoikeuteen, mutta itselleni ainakin jäi sellainen käsitys, että tarkoitus on opettaa meille siviilioikeuden periaatteita jollain tavalla historiallisesta näkökulmasta.

Public law. Tämä kurssi käsitteli julkisoikeutta ja hallinnollista oikeutta. Tämä kurssi sai minut myöskin seuraamaan brittipolitikkaa, kun luennoitsijat tarpeeksi kauan jaksoivat tolkuttaa, että kannattaa seurata uutisia. Aika paljolti kurssi tuntui käsittelevän juuri politiikkaa. Toisaalta tämä oli todella hyödyllinen, koska pääsin tutustumaan Britannian poliittiseen järjestelmään ihan kunnolla. Ulkomaalaisena on vaikeaa osata esimerkiksi paikallista lainsäädäntöjärjestystä tuosta vain.

Pitkästä aikaa vol. II

2007-12-08T17:39:00.000Z

Blogipäivitykset ovat hiukan jääneet tässä kiiressä. Mitään erikoista ei ole kuitenkaan tapahtunut: olen ollut tenteissä, lukenut, kerrannut, käynyt luennoilla ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Minulla oli myös syntymäpäivät tuossa pari viikkoa sitten ja kämppikset järjestivät juhlat. Viime viikot olenkin sitten yrittänyt lukea ja kerrata, mutta tuntuu vain että olen kamalasti jäljessä. Lisäksi olen katsonut the L wordin kaksi ekaa tuotantokautta parin viikon aikana.

Luennot loppuvat ensi viikolla, mutta tuntuu jo, että yliopisto on hiukan hiljentynyt. Luennoilla on huomattavasti vähemmän porukkaa ja kämpässäkin tuntuu olevan niin hiljaista, samoin kirjastossa. Itse olen täällä vielä ensi viikon ja viikon päästä maanantaina lennän kotiin. Ensi viikon kohokohta tulee ehdottomasti olemaan Arctic Monkeysien keikka perjantaina!

"Are you on facebook?"

2007-11-18T17:44:00.000Z

Kyllästyin tuohon kysymykseen ja nyt minutkin sitten löytää sieltä. Ei se kyllä niin addiktoivalta vaikuta, kun jotkut väittävät. Mutta niin tai näin, siellä ollaan.

Kilteistä ja niiden käyttöyhteyksistä

2007-11-17T18:09:00.000Z

Skotlanti v Italia. Glasgow'ssa Hampden Parkissa pelattiin juuri Skotlanti vastaan Italia, jossa Italia vei voiton. Viimeksi samanlaista jalkapallohuumaa sain todistaa noin kuukausi sitten, kun Skotlanti pelasi Ukrainaa vastaan. Kun käveli keskustan kadulla ja yhtäkkiä jostain pubista kuului korviahuumaaaa huutoa, tiesi, että Skotlanti oli tehnyt maalin. Kaduilla käveli tavallista enemmän miehiä kiltteihin sonnustautuneina. Monilla saattoi olla myös kilpiä, solkia ja muuta vastaavaa, mitä nyt asuun kuuluu. Yläosana on näkynyt ainakin pelipaitoja tai sitten kiltti on sellainen, jossa kangas menee toisen olkapään yli, kuten Liam Neesonilla Rob Royssa. Eniten kilttejä kaduilla näkee varmasti silloin, kun Skotlanti pelaa Englantia vastaan.

Alunperinhän kiltti on kelttiläinen asu, joten myös walesilaismiehillä ja irlantilaisilla on omat kilttinsä. Myös tietysti säkkipillinsoittajat ja highland gamesien osanottajat käyttävät aina kilttejä. Highland gameseja järjestetään joka kesä ympäri Skotlantia. Urheilulajit, "heavy events", ovat voimailujeja, esimerkiksi moukarinheittoa. Lisäksi siellä on kaikkea muuta mahdollista kelttiläiseen kulttuuriin liittyvää, kuten ylämaantanssia. Aberdeenin kaupungilla on omat ylämaan kisansa ja niitä järjestetään ihan pienissäkin paikoissa. Parastahan niitä olisi mennä seuraamaan jonnekkin, jossa voi oikeasti nähdä ne vuoret.

Kiltti pääasiallinen on skottimiesten juhlapuku. Yliopiston kappelissa järjestettäviä häitä kun olen ohikulkiessa seurannut, niin 90 prosentilla miehistä on kiltti. Luokkakaverini myös sanoi minulle, että se näyttää esimerkiksi valokuvassa todella tyhmältä jos yhdellä on housut ja muilla kiltti. Minusta ne eivät ole oikeastaan yhtään pahemman näköisiä. Kiltin kanssa käytettävät sukat ovat yleensä polvien alapuolelle ulottuvat ja niissä on sellaisia kangashärpäkkeitä. Mukana on myös aina sitä sellainen vyötäröllä oleva laukku, sporran. Asun alla ei tunnetusti pidetä mitään.

Kiltin kangas on nimeltään tartaani. Jokaisella klaanilla on oma tartaanikuvionsa ja klaanin jäsenten odotetaan käyttävän oman klaanin kuviota. Highland society on rekisteröinyt viralliset klaanitartaanit. Myös perheellä ja alueilla saattaa olla omat tartaanikuviot. Kaupoissa myös suunnitellaan omia kuvioita, jos halua teettää kilttinsä.

Tentit oikeustieteiden laitoksella

2007-11-15T15:12:00.000Z

Tällainen viikko syö luonnetta. Minulla oli kolme tutoriaalia ja yksi essee palautettavana. Lisäksi oli ihan pakko vain lukea oikeusjuttuja rikosoikeuden kurssille. Tällä hetkellä minulle ehdoton maksimi on viisitoista juttua per päivä; yleensä jos luen enemmän niin kyllästyn ja en enää jaksa etsiä jutusta tuomarin perusteluja ja logiikkaa, vaan keskityn vain rikoksen kuvaukseen, millä ei itsestään tee mitään.

Sain ensimmäisestä practice examinationista 15, mikä on erittäin hyvä. Arvostelu täällä meneekin aivan eri lailla kuin kuvittelin; jos saa alle 9, ei pääse läpi. 9,10 ja 11 ovat "pass." 12,13 ja 14 ovat "good." 15,16 ja 17 ovat "very good" ja 18,19 ja 20 "outstanding." Olen ensinnäkin tyyttyväinen, koska koetta edeltävä päivä oli se, jolloin Jokelan ampumavälikohtaus ja minua kiinnosti huomattavasti enemmän seurata Suomen-uutisointia kuin kerrata skottien siviilioikeusjärjestelmää. Lisäksi en ole koskaan aikaisemmin ollut kokeessa, jossa vastausaikaa on vain puoli tuntia, ja tietysti piti kirjoittaa englanniksi. Englanniksi kirjoittaminen ei ainakaan enää ole mikään valtava kynnys. Yleensä luennoilla en edes tule ajatelleeksi kieltä.

Tuntuukin, että suomalaisissa kouluissa ja yliopistoissa painotetaan hiukan eri asioita, ainakin mitä koetilanteisiin tulee. Suomessa kiinnitetään paljon enemmän huomiota vastauksen muotoon, loogisuuteen, sanavalintoihin ja yleiseen kirjoituksen tasoon. Rikosoikeudessa meitä sen sijaan opastetaan käyttämään ranskalaisia viivoja, kun vastaamme sellaisiin kysymyksiin, joissa on joku kuvitteellinen tilanne. Pitää siis vain kirjoittaa actus reus, mens rea, testi sekä todeta, syyllistyikö tämä kuvitteellinen henkilö siihen rikokseen ja siirtyä seuraavaan kysymykseen. Täällä painopiste on ehkä enemmän siinä, kuinka hyvin opiskelija osaa hallita hermonsa ja kiteyttää vastaukseen vain olennaisen, kun aikaa on useimmissa aineissa puoli tuntia per vastaus. Olennaista on, että ei jaarittele turhia, koska siinä vain näyttää oman tietmättömyytensä; lisäksi täällä tentaattorit näyttävät arvostavan selkeyttä ja lyhyitä lauseita.

Law Society järjestää joka vuosi matkan Edinburghiin Court of Sessioniin ja skottien parlamenttiin, Holyroodiin. Matka on aina siinä joulukuun puolivälissä ja mietin, että pitäisikö ilmoittautua. Edinburghissa en ole nimittäin vielä käynyt.

Edit: Kuinka ollakaan, olen juuri tänä päivänä Suomessa. Noh, sehän olisi ollut vain ilmainen mahdollisuus nähdä Travis.

Asuntoloissa ei saa polttaa kynttilöitä

2007-11-08T14:46:00.000Z

Olen itse seurannut Suomen tapahtumia poikkeuksellisen tiiviisti keskiviikon kello neljästä (kuusi teidän aikaa), jolloin saavuin kämpille ja sain tietää Jokelan ampumavälikohtauksesta. Kävin läpi kaikkien muistamieni uutistoimistojen sivut: BBC, YLE, AFP, Reuters, CNN.. Tänään vielä luin Timesin, jonka etusivulla komeili skandaalihakuisesti: "The YouTube killer." Suunnilleen samalla intensiteetillä taisin seurata Vantaan tapahtumia muutamia vuosia sitten. Jotenkin käsittämätöntä, miten tällaista voi tapahtua Suomessa ja täällä voin vain kuvitella sitä volyymia, jolla siellä tästä asiasta uutisoidaan.

Tänään oli sitten mukavaa selitellä niille, jotka tietävät, että olen Suomesta: "Ei meillä ole oikeasti siellä paljoa väkivaltarikoksia" ja "Aseita on Suomessa siksi niin paljon, koska meillä on vahva metsästysperinne." Toisaalta olisin voinut sanoa: "Suomessa ainakin voi kävellä puistossa ilman, että tarvitsee pelätä sitä, että joku keskellä päivää hyppää puskasta ja viiltää ranteet auki" (tapahtui viime vuonna puistossa, jonka vieressä asun), "ainakaan Suomessa ei tarvitse pitää mukana attack alarmia." (minulla on niitä jo kaksi) tai: "ainakaan Suomessa ei ole heroiiniongelmaa kolmella prosentilla väestöstä." (Aberdeenissa on laskettu, että kolme prosenttia kaupungin asukkaista käyttää heroiinia, huh.)

Personal attack alarmia muuten tulee pidettyä mukana aina, kun olen lähdössä baariin tai tiedän, että tulen illalla vasta myöhempään kotiin. Ne ovat pieniä hälyttimiä, jotka päästävät korviahuumaavaa ääntä heti, kun niistä vetää pois sellaisen "sokan." Ei sillä, että minulla olisi koskaan tullut sille käyttöä, onneksi. Suomessa en itse ainakaan omistanut moista laitetta, täällä niitä jaettiin ilmaiseksi Freshers' Weekillä. Helsingissä ja Glasgow'ssa on molemmissa noin saman verran asukkaita. Arvatkaapahan, kummassa mielummin kävelisin yöllä yksinäni. En ainakaan Glasgow'ssa. Jos verrataan Britanniaan, Suomi on turvallinen maa, vaikka väittäisin, että ei se Britanniakaan mistään vaarallisimmasta päästä ole.

Toinen asia, johon kiinnitin tämän asian tiimoilta huomiota, oli median toiminta. Pete mainitsi, että tapahtumahetkellä suomalaiset kanavat lähettivät jotain sarjoja ja sen jälkeen haastattelivat Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajaa. Okei, tyhmää uutisointia, mutta mielestäni netissä tästä uutisoitiin ihan asiallisesti. Ennen kaikkea: asiaa ei skandalisoitu, kuten voisi kuvitella, että muualla tehtäisiin. Skandalisoinnilla tarkoitan shokkiarvon etsimistä ("The YouTube killer") ja asialla repostelua, esimerkiksi itkevien koululaisten kuvaamista. Jos nyt oikein muistan, en ole nähnyt ainoatakaan itkevän lapsen kuvaa netissä.

Fair banking

2007-11-07T15:21:00.000Z

Sellainen päivä, että minun pitää muistuttaa itselleni, että kyllä sitä Suomessakin välillä on huonoja päiviä, joten sinne ei kannata kaivata sen takia, että tilapäisesti ärsyttää. Ongelmia on lentolippujen kanssa: lentoyhtiö väittää, ettei ole saanut luottokorttimaksuani, mutta en halua antaa luottokorttini tietoja kenellekään puhelimessa. Olen yrittänyt myös nostaa Suomen tililtä rahaa, tuloksetta. Yhtälön tietysti täydentää se, että nettipankin mukaan tililtä on kuitenkin lähtenyt rahaa. Bank of Scotlanninkaan tili ei ole vielä auki. Periaatteessa pärjään täällä ihan hyvin ihan korttimaksuilla paitsi että yliopiston ruokapaikat tai kahvilat eivät hyväksy kortteja kuten eivät myöskään pesukoneet ja pyykkivuoreni alkaa näyttää uhkaavalta...

Huomenna on ensimmäinen class examination eli harjoituskoe. Ekoilla oikeustieteen kursseilla järjestetään kaikilla tällaiset kokeet, joissa katsotaan, että miten lukeminen edistyy ja jos jollain on vaikeuksia kurssin kanssa. Huominen koe kestää puoli tuntia, joten uskon sen olevan aika yleisluontoinen. Joulunjälkeisillä kursseilla harjoituskoe on enää vain yhdestä kurssista. Tammikuussa ovat sitten ensimmäiset degree examinationit, eli "oikeat" kokeet. Tietääkseni muissa aineissa ei järjestetä tällaisia harjoituskokeita.

Niin, ja blogin ulkoasu on muuttunut. Kiitos kuuluu Amoenalle, joka vielä taannoin piti Terapiaa blogillesi -blogia. Mitä pidätte? Kuvat ovat Aberdeenista: rannalta, yliopistolta ja kaupungilta.

Remember, remember the fifth of November

2007-11-05T14:36:00.000Z

Remember, remember the Fifth of November,
The Gunpowder Treason and Plot,
I know of no reason
Why Gunpowder Treason
Should ever be forgot.
Guy Fawkes, Guy Fawkes, t'was his intent
To blow up King and Parliament.
Three-score barrels of powder below
To prove old England's overthrow;
By God's providence he was catch'd
With a dark lantern and burning match.
Holloa boys, holloa boys, let the bells ring.
Holloa boys, holloa boys, God save the King!

Tänään on Guy Fawkes Night eli Bonfire Night, jota vietetään Guy Fawkesin kunniaksi. Kuten kaikki V for Vendetta -elokuvan nähneet tietävät, hän yritti satoja vuosia sitten räjäyttää Houses of Parliamentin Lontoossa.

Tuolloin Skotlanti ja Englanti olivat vielä erilliset valtakuntansa omine lakeineen ja parlamentteineen. Tudor-suvun viimeinen jäsen oli Elizabeth ensimmäinen, joka tunnetusti kuoli ilman kruununperijää. Lähin sukulainen oli Skotlannissa tuolloin hallitseva katolisen Stuart-suvun James VI of Scotland, josta tuli koko Britannian kuningas, James I. Järjestelyyn tyytymätön Guy Fawkes ryhmittymänsä kanssa yritti räjäyttää parlamenttitalon ja salamurhata kuninkaan, siinä onnistumatta. Guy Fawkes tuomittiin tämän takia kuolemaan.

Illalla taidan siis mennä rannalle katsomaan ilotulituksia ja kokkoja.

Fyvie ja satunnaista läppää

2007-11-01T16:52:00.000Z

Minulla on nyt 35 tilaajaa, mikä on ennätys minulle. Mukavaa, että noinkin moni jaksaa seurailla menoani, vaikka päivitänkin valitettavan harvoin.

Viime sunnuntaina Paul ja minä kävimme päiväretkellä Fyviessä, jonka tarkkaa sijaintia kartalla en oikeastaan osaa kertoa, paitsi, että länteen päin mennään. Senkin tiedän, että paikka on pikkukylä Aberdeenshiressä. Siellä on mukava linna nimeltä Fyvie Castle, jossa kävimme. Linnan viesessä on kaunis loch, järvi, ja muutenkin ympäsistössä pääsi harrastamaan fasaanien bongausta. Siis juuri sellaisen järven ympärillä oli mukavaa kävellä kirpeässä syyssäässä, kun tiet ovat keltaisinaan puista pudonneista lehdistä.

Linna oli sisältä hieno, vaikka yleisölle siitä olikin avoinna valitettavan pieni osa. Fyvie Castle on yksi niitä linnoja, joissa sanotaan kummittelevan. Jokaisessa huoneessa oli opas, joka kertoi jotain huoneesta ja yhdessä huoneessa sai kuunnella pianonsoittoa, musiikkia Oopperan kummituksesta ja Casablancasta. Mietin, että olisiko pitänyt liittyä National Trustin jäseneksi?

Tämä viikko on ollut koulutyön kannalta stressaavin. Minulla on neljä tutoriaalia ja essee palautettavana, joten uni on jäänyt vähille. Vielä kun tähän lisätään eiliset Halloween-menot, niin on kyllä saanut olla koko ajan menossa. Eilinen oli mukava, paitsi, että yksi kämppiksistäni juhli itsensä sellaiseen tilaan, että kaatuili klubilla, joten häntä ei voinut jättää yksin. Hän ei kuitenkaan halunnut, että pidimme häntä silmällä (ja pystyssä), joten jouduimme käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa siihen, että etsimme häntä tai jahtasimme häntä, ettei hän taas pääsisi katoamaan. Nukkumaan pääsin kolmen maissa ja ysiltä olin tikkana luennolla. Tänään olisi vielä vastaperustetun Finnish Societyn eka tapaaminen, mutta en tiedä, jaksanko lähteä enää liikkeelle. Toisten suomalaisten kanssa olisi kyllä kiva vaihtaa kuulumisia.

Niin, ja by the way. Hullua tuolla Skotlannin länsirannikolla.

Never say never, huh?

2007-10-25T22:21:00.001+01:00

Niinhän siinä sitten kävi. Menin kaverin mukaan palauttamaan hänen halloween-asuaan. Hetkeä myöhemmin olinkin jo sitten sovittamassa tytöille tarkoitettua mafia-asua ja can-can-tytön mekkoa. Jälkimmäiseen sitten päädyin ja ylihuomenna on ekat juhlat. Valokuvia tulee varmaan otettua, mutta tuskin niitä tänne laitan...

Pitkästä aikaa

2007-10-24T17:27:00.000+01:00

Todella kiireista. Lukemista on aivan rutosti ja ensi viikosta tulee todella kiireinen. Parin viikon päästä on jo eka class examination! Rästissä on kirjojen ja lakijuttujen lukemista, pian pitäisi palauttaa kaksi esseetä ja kirjastotehtävä. Aivan liikaa kaikkea.

Eilen lontoolaisesta Herbert Smithistä tuli meille porukkaa esittelemään sitä paikkaa. Ihan hienoa, mutta ei vielä, kovin ajankohtaista, koska valmistuminen on minulla vielä vuosien kysymys.

Viikonloppuna tarkoitus on lukea. Perjantaina menen ulos Paulin kanssa ja sunnuntaina menemme käymään Fyvie Castlessa. Valokuvia siis tiedossa. Ensi viikolla on täällä halloween, mutta en jaksa hyväksyä halloween-juhliin saamaani kutsua, koska en ole ehtinyt hankkimaan pukua ja jokainen ylimääräinen hetki on näillä näkymin käytettävä opiskeluun.

Lopuksi jotain aivan satunnaista. Belle & Sebastianin kappale Electronic Renaissance tuo minulle erittäin vahvasti mieleen uudenvuoden. Ulkoilma, raketteja, juhlaa.

Annan ensin huonot uutiset, sitten neutraalit

2007-10-18T19:30:00.000+01:00

Noin viikko sitten olin kaverin luona lukemassa ja hänen ovelleen tuotiin lappu, jossa sanottiin, että hänen talossaan oli havaittu yksi aivokalvontulehdus-tapaus. Tänään sain sähköpostin, jossa sanottiin, että tapauksia on kaksi ja toinen näistä ihmisistä kuoli viikonloppuna. Olisinpa muuten nyt todella paniikissa, jos en olisi ottanut sitä rokotetta. Tämäkäkin rokote suojaa vain meningokokki Aata ja Ceetä vastaan. Ei kai minulla ole mitään syytä huoleen? Olen nimittäin juuri sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi lääkärikirjaan koskeakaan "sairastumatta" joka ikiseen kirjassa mainittuun sairauteen. Soitan varmaan kohta yhdelle help linelle ja kysyn, onko tuo A + C tarpeeksi...

Muuten viikko on ollut uuvuttava. Tällä viikolla minulla on yhteensä neljä tutoriaalia, mikä on aika paljon valmistautumista samlle viikolle. Luvuissa olen edelleen jäljessä ainakin kahdella kurssilla; lisäksi päälle pukkaa essee aiheella: "Is it correct to say that breach of the peace is an almost limitless instrument of control?" Peachy!

Tällä viikolla tajusin myös kaksi asiaa, jotka aivotoiminnaltaan virkeämpi olisi pannut merkille kahden ensimmäisen viikon aikana:

1. Kävelin jonkun rakennnuksen ohi, jonka katolla liehui Britannian lippu. Ajattelin: "Vau, mä asun nyt sitten Britanniassa, siistiä!"

2. Tänään yksityisoikeuden tunnilla: "Mä opiskelen nyt oikeustiedettä: nää on nyt niitä asioita, joita tulen tekemään koko lopun elämäni."

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? Toisaalta meno täällä on ollut sen verran kiireistä, että tällaisten asioiden ajatteluun ja oivaltamiseen on jäänyt yllättävän vähän aikaa.

Lähiaikoina muuten voisin kertoa tarkemmin kursseistani ja opetuksen laadusta.

Stonehaven ja Dunnottar Castle

2007-10-16T13:46:00.001+01:00

Kerron kohta viikonlopusta, on vain pakko mainita ekana, että löysin kahvinkeittimen. Se on hieno, se on kaunis, se tekee hyvä kahvia ja maksoi vain kymmenen puntaa.

No nyt se viikonloppu. Lauantai meni aika suunnitellusti keskustassa haahuillessa, kaupoissa, kahvilla, ravintolassa ja baarissa. Syömässä kävimme sellaisessa italialaisessa, jonka tarjoilijat opastivat meidät pöytään viitsimättä mainita, että keittiö menee kohta kiinni. Toista kertaa tulen tuskin menemään siihen paikkaan, vaikka ruoka oli maukasta. Mikä ravintola menee puoli kolmelta kiinni lauantaina? Ilta meni, rehellisesti sanoen, juhliessa minun kämpilläni ja Bobbin-nimisessä pubissa, joka ristittiin Hobittilaksi, koska joku luki baarin nimen väärin. Kaadoin gin tonicini ja löysin limetin laukustani vasta seuraavana päivänä.

Sunnuntaina lähdimme Stonehaveniin, jossa tarkoitus oli mennä vierailemaan Dunnottar-linnaan. Koska busseja ei kulkenut, päädyimme menemään junalla. Stonehaven oli suurempi kuin osasin odottaa: paljon asuinkiinteistöjä ja kaupallinen volyymi pari astetta alhaisempi kuin Aberdeenissa. Sellainen unelias pikkukaupunki, jonne voisi hyvinkin mennä viettämään rauhallista lomaa. Lounsta söimme chip shopissa Market Squarella.

Kävelymatka linnaan oli pitkä: kolme mailia mäkistä ja kiemurtelevaa kinttupolkua. Maisemat pelastivat kaiken ja ne olivat mitä mainioimmat. Siis jylhät rannikkomaisemat, mainio sää, meri ja se merituuli. Itse linnakin oli ihan mukava, joskin sokkeloinen, kokemus. Opasteet olivat hyviä, mutta olisin kaivannut ehkä enemmän linnan historiaa valottavia infotauluja. Aikaa oli myös valitettavan vähän. Yhteensä kävelimme kuusi mailia, mikä vei aikaa, joten linnan tutkiminen oli suoritettava pienellä kiireellä. Myös matkalla olisi ollut mukavaa pitää kuvaus- ja muita taukoja. Sunnuntai oli siis varsin urheilullinen, kaivattua vastapainoa lauantain epäterveellisyydelle.

Suomi-kaverit lähtivät saman päivän iltana matkustamaan Megabussilla Lontooseen. Meininki asemalla oli kyllä sellaista, että taidan itse pyrkiä välttämään kyseisellä bussifirmalla matkustamista, kun tulen jouluksi Suomeen.

Päivä kerrallaan

2007-10-09T23:28:00.000+01:00

Aijai, ain't nothing new under the Sun. Mitä luennoitsijoihin tulee, niin taisin jo historian laitoksella törmätä jokaiseen tentaattorityyppiin, joita maailman yliopistojen käytävillä tallustaa. Molemmilla laitoksilla olen törmännyt hiljaisiin lukutoukkiin, opiskelijoiden kanssa sosialisoiviin mukaviin, diivamaisiin hauskuuttajiin sekä niihin hiukan outoihin, mutta todella omistautuneisiin, jotka muistuttavat sitä Pikku-Britannian hullua skottityyppiä ja lausuvat property-sanan "propertii".

Lukemisessa olen hiukan jäljessä joissain kursseissa, mutta tuskin olen kauaa. Täytyy vain suhtautua itseeni armeliaasti ja todeta, että olen uudessa maassa, opiskelen vaikeaa ainetta vieraalla kielellä ja meneillään on kuitenkin vasta kolmas viikko luennointia. Viiden päivän päästä olen muuten ollut täällä yhteensä kuukauden! Aika todellakin rientää.

Koti-ikävää ei ole ollut sen ekan illan, ymmärrettävän, matkustusväsymyksen lisäksi juuri lainkaan, tai siis ainakaan sellaista tunnetta, että "Nyt haluan Suomeen." Nyt se hoidettavien asioidenkin määrä alkaa vähentyä ja tällä viikolla olen huomannut, että en jokaisen päivän jälkeen olekaan niin uupunut pelkästä ravaamisesta, huolehtimisesta ja asioiden hoitamisesta. On ollut jopa aikaa kivoihin juttuhin, kuten shoppailuun ja korttien kirjoittamiseen. Keskustaa olen kartoittanut vielä harmittavan vähän, samoin sen levykauppoja. Toisaalta se tuntuu mukavalta, koska jokainen käynti keskustassa poikii jonkun uuden löydön. Viime lauantaina päädyimme esimerkiksi sellaiselle Frankenstein-nimiselle klubille, jossa oli meneillään naamiaiset, koko klubi oli nimensä mukaisesti sisustettu ja seinillä oli screenejä, joilta saattoi katsoa milloin mitäkin filmatisointia tuosta Mary Shelleyn tarinasta. Jyväskylään muuttaessani tunsin kaupungin läpikotaisin ja osasin kulkea kampuksella, joten tällaisten löytöjen määrä jäi vähäiseksi. Ad Astra-teatterista taisin tulla tietoiseksi vasta siellä kirjoilla ollessani.

Ilman televisiota eläminen on yllättävän helppoa. Lehdistä lukemistooni ovat vakiintuneet The Times, Guardian ja Scottish Herald. Pakolliseksi aamutoimien taustaksi on tullut BBC Radio 2, vaikka julkisoikeuden luennoitsija vahvasti suositteli Radio Fourin kuuntelua; onhan siellä hyvää keskustelua poliittisista ja perustuslaillista teemoista (mutta kuka jaksaa ajatella niitä heti aamusta.) YLEn uutissivuilta olen suomalaisia uutisia käynyt katsomassa, mutta tämä on vähentynyt koko ajan. Brownin ja Cameronin puheet sekä tempaukset tuntuvat vain nyt täällä ollessani mielenkiintoisemmita kuin se, että "Katainen kauhistui Tehyn vaatimuksista." Yhä harvemmin käyn myös entisen ainejärjestöni sivuilla. On myös yksi mysteeri, mitä Britannian tapahtumia uutisoidaan Suomessa. Kerrottiinko esimerkiksi Royal Mailin lakosta?

Mutta, sellaiset kaverit ovat parhaita, jotka matkustavat toiseen maahan vieraillakseen luonani. Ja sellaiset pojat ovat myös parhaita, jotka synttärilahjana vievät minut loppuunmyydylle Arctic Monkeysin keikalle, joihin en itse onnistunut saamaan lippuja..

It's not much but I call it home

2007-10-06T22:21:00.000+01:00

Eli siis valokuvia, lähinnä kämpiltäni.

Sammioittain ilmaista viiniä

2007-10-04T17:15:00.000+01:00

Kiirettä pitää. Vaikka luennot eivät ole pitkiä, ne ovat jotenkin niin intensiivisiä ja informatiivisia, että olen aina aika uupunut tuollaisen kolmen tunnin rupeaman jälkeen. Tai ehkä tämä johtuu siitä, että minulle on useinkin ominaista keskittyä kuumeisesti, kun asia on kiinnostava. Sellainen keskittyminen vie aika paljon energiaa.

Eilen kävin Debating Societyn kokouksessa, koska yksi puolalainen tyttö houkutteli minut sinne mukaan. Se oli ihan OK, mutta en ole varma, että haluanko jatkaa sitä, koska periaatteessa mooting ajaa minulle saman asian. Jos töitä on aina näin paljon, en mitenkään pysty mahduttamaan näitä kaikkia aktivitteetteja kalenteriini. Kyllä, olen suhteellisen varma, etten ainakaan tänä vuonna liity Debating Societyyn, vaikka se olisi varmasti mukava kokemus.

Eilen oli myös First Years' Wine Reception, jossa oli siis älyttömästi ilmaista viiniä. Muistan joskus miettineeni, että onkohan Law Societyllä samanlainen kotiviiniperinne kuin historian opiskelijoiden ainejärjestöllä Jyväskylässä. Vastaus on, että ei. Punaviini oli juotavaa, mutta luulen, että yksi valkoviinin pääainesosista oli akkuhapo. Pidättäytyminen oli siis punaisessa. Muuten oli todella mukavaa; tutustuin uusiin ihmisiin ja tentaattoreihin. Tänä aamuna olin täsmällisesti yksityisoikeuden luennolla kello yhdeksän. Yksi luennoitsija sen sijaan näytti hiukan kärsivältä.

Tänään tiedossa on erääseen Amazonilta tilaamaani 800-sivuiseen kirjaan syventymistä ja, ehm, näen kavereita ja kaverin kavereita Hillheadin Rentukassa eli Watering Holessa. Pahoittelen muuten, että en ole vähään aikaan kirjoittanut mitään muuta kuin kuulumisiani. Syvällisempää juttua seuraa, kun asetun paremmin ja tämä kiire hellittää. Ei ole myöskään ollut aikaa lukea muiden blogeja.

Dura lex, sed lex

2007-10-02T15:18:00.000+01:00

Siis täällä on loistava ilma! Luentojen jälkeen on kivaa vaan mennä ulos loikoilemaan sinne King'sin ruohikolle tai istuksimaan penkille. Maanantaina minulla on vain yksi luento, tiistaina kaksi ja keskiviikkona, torstaina ja perjantaina kolme. Luennot ovat aina peräjälkeen samassa salissa ja pakko myöntää, että ainakin oma keskittymiseni alkaa harhailla aika nopeasti, jos en ole saanut aamupalaa tai edes kahvia.

Luennot ovat todella intensiivisiä ja, toisin kuin historian laitoksen luennot, jotenkin paljon yleisemmällä tasolla liikkuvia. Tämä johtuu siitä, että jokaiseen luentosarjaan liittyy sarja tutoriaaleja, joihin valmistautuminen on tarkkaa puuhaa ja joissa keskustellaan asiosta hiukan syvemmin. Ensimmäinen tutoriaalini on torstaina ja sinne minun pitää lukea 6-sivuinen case report ja miettiä joitain ennalta määrättyjä kysymyksiä. Lisäksi jokaiseen kurssiin pitää lukea kirjallisuutta ja lukea läpi oikeusjuttuja. High Court of Justiciaryn nettisivut ovat tuleet minulle erittäin tutuiksi. Haastavinta ei ole lukemisen määrä (vaikka sitä onkin paljon), vaan se, että joka kurssia varten pitää lukea niin monia asioita eri lähteistä: kirjoista, kirjaston lakikirjoista, yliopiston nettiportaaleista, nettisivuilta, kurssivihkosesta ja tietysti muistiinpanoista.

Ajattelin nyt pärjätä kolmella ostkokirjalla ja tietysti yleishyödyllisellä Oxford Law Dictionaryllä, jolle tulee varmaan käyttöä joka vuosi. Lisälukemiset lainaan kirjaston pikalainoista.

Kavereita luennoilta on löynyt suhteellisen helposti, mutta huomenna on Law Societyn First Years' Wine Reception, jossa varmaan tulen tutustumaan ihmisiin vielä paremmin. Maanantaina on Mooting Societyn leikkimielinen Staff v Student moot, jossa meille uusille näytetään, miten se juridinen väittely oikein sujuu.

Kotikulmilla

2007-09-27T18:38:00.000+01:00

Sain langattoman netin toimimaan, tai paremminkin "toimimaan" sillä se pätkii koko ajan. Myönnettäköön, että olin unohtanut laittaa päälle langattoman verkkokortin, mikä hoitui konsultoimaltani tietokonevelholta kahden näppäimen samanaikaisella painalluksella. Ei niissä langattoman internetin liittämiohjeissa edes ollut mitään noin yksinkertaista.

Nyt olen siin vihdoin saanut kaikki luentosarjat käyntiin. Kaikki vaikuttavat mielenkiintoisilta ja ensimmäiset tutoriaalit alkavat ensi viikolla ja ne ovat aika olennainen osa lakiopintoja. Tänään myös ekan kerran uskalsin vastata opettajan kysymykseen 250 opiskelijan kuunnellessa korvat höröllä. Vaikka eivät ne tentaattorit täälläkään niin ylettömästi kysele luentojen aikana. Ja se on kyllä yksi asia, se opiskelijoiden paljous: itsellä on tilaa siinä se noin kaksi neliömillimetriä säilyttää laukkunsa, paksun takkinsa (merenrantakaupungissa on kylmä) ja ottaa muistiinpanoja. Ja luentosaliin pitää jonottaa. Mutta pääasiahan on, että minua kiinnostavat opiskelemani asiat. The more the merrier, eh?

Lupasin silloin joskus paljon kuvia, mutta totta puhuen liioittelin, koska siirsin kuvat kamerastani ja niitä ei ollut kuin muutamia. No oikeastaan tässä on jokapäiväinen matkani yliopistolle. Iltaisin on tosin mentävä pidempää reittiä, koska tuon puiston, Seaton Parkin, läpi ei saa koskaan mennä öisin tai yksin sateella. Tai silloin ainakin kannattaa olla varustautunut niin, että toisessa kädessä on taskulamppu ja toisessa ase. Seaton on hieno puisto, mutta se on aika syrjäinen ja muutenkin siellä on huono näkyvyys, kun puisto on puiden avulla jaettu kolmeen osaan.

Ja laitetaanpa vielä loppuun tuo yliopiston päärakennus, Old Aberdeenin ylpeys, ihan uusien lukijoiden iloksi.

9 paivaa

2007-09-25T16:01:00.000+01:00

Takana on kokonainen Freshers' Week ja kolme luentoa. Erilaisten asioiden hoitaminen on vienyt paljon aikaa ja langattoman netin asentaminen on listassa loppupuolella, joten kirjoittelen taas Hubista, joka on tallainen opiskelijapalveluiden keskus taalla kampuksella.

Freshers' Week meni siina omalla painollaan ja osallistuin oikeasti vain muutamiin tapahtumiin, jos vanhempien opiskelijoiden bileita ei oteta huomioon. Joka vuosi myos vanhemmat opiskelijat tulevat ajoissa kampukselle kokemaan koko rumban uudelleen ja uudelleen. Myos kamppisten kanssa tuli vietettya aikaa ja onnekseni voin todeta, etta he ovat kaikki todella mukavia, vaikka kaksi nuorempaa glasgowilaista tyttoa viihtyvat enemman toistensa seurassa. Myos huoneeni muistuttaa paiva paivalta enemman ihmisasumusta. Haalin seinalle Freshers' Weekilta jopa The Thrills-julisteen. Fuksiviikolla tapasin myos Paulin, jonka kanssa olemme hengailleet aina silloin talloin.

Viime perjantaina oli lakikoulun info, jossa kylla tuli selville, milla korkea sijoitus rankingeissa on ansaittu: kovalla tyolla. Kahdellesadalle kirkassilmaiselle fuksille tehtiin varsin selvaksi se, ettei luennoilta saa koskaan myohastya, luentosarjan ekaa luentoa ei saa koskaan missata ja ne, joiden puhelimet soivat luennolla, nolataan. Sama meininki jatkui rikosoikeuden luennolla maanantaina, kun melkein ensimmaiset sanat, jotka luennoitsija suustaan paasti oli tieto siita, etta noin kymmenen prosenttia ei tule paasemaan kurssia lapi yhdella istumalla. Yksityisoikeuden luennoitsija oli puolestaan rennompi ja vakuutteli, etta ei se oikeustiede mitaan tahtitiedetta ole ja kuitenkin vain 9 tarvitaan kussin lapaisemiseen. On silti sanottava, etta taalla akateeminen vapaus tulkitaan suppeimmalla mahdollisella tavalla eli meininki on aika erilaista kuin historian laitoksella.

Hiukan negatiivisena yllatyksena on tullut se, etta joudun ainakin ensimmaisen vuoden aikana ostamaan suurimman osan kurssikirjoistani. Hienossa lakikirjastossa kirjoja kylla on, mutta suosittuja kurssikirjoja saa vain paivan mittaisiksi pikalainoiksi. Eilisen ja taman paivan olenkin sitten yrittanyt metsastaa kaytettyja kirjoja (joita ei niitakaan voi kuvailla edullisiksi) kohtalaisella menestyksella. Myos vanhemmat opiskelijat yrittavat kaupitella kirjojaan uusille opiskelijoille.

Mutta olen siis ollut taalla jo viikon ja koko ajan kaaos muuttuu hallittavammaksi. Huomenna yritan liittaa koneen langattomaan verkkoon, jos tama onnistuu, niin voin laittaa vihdoin kuvia!

Hello, my name is Sonja, I'm from Finland and I study law.

2007-09-18T10:46:00.000+01:00

Noniin. Taalla sita ollaan. En ole saanut viela langatonta nettia toimimaan, joten kirjoittelen koulun koneilla. Pahoittelen muutamien suomelle ominaisten kirjaimien puuttumista.

Eka paiva oli matkustaminsta ja siita toipumista seka kamppakavereihin tutustumista. Oikeastaan minulla on kamppakavereina ihan mukava sekoitus erilaisia ihmisia: yksi aasialainen vaihtari, kaksi hiukan teinahtavaa glasgow'laista, yksi Oxfordissa asunut puolalainen ja yksi tytto aivan Englannin ja Skotlannin rajalta. Ennen saapumista minulla oli myos omant ennakkokasitykseni Hillheadista, Aberdeenin Kortepohjasta. Luulin, etta joutuisin asumaan vuoden jossain homeisessa loukossa. Tasta huolimatta paasin yllattymaan positiivisesti, jos ei oteta huomioon muutamia brittilaisia epakaytannollisyyksia, kuten kuivauskaapin puutetta. Ei mitaan, jonka kanssa ei voisi elaa.

Ekoina paivana olen hoidellut paljon kaytannon juttuja, mm. hankkinut brittiliittyman luuriini (kaverit:kaytan edelleen myos Suomi-liittymaa, mutta harvemmin eli kysykaa uutta numeroani.) Sunnuntaina kavin myos ekoissa yliopistobileissani. Saman illan aikana itsensa paasee esittelemaan noin sata kertaa. Kun sanoo, etta lukee oikeustieteita, saa puhetoverilta yleensa kulmien ja huulien mutristuksen, joka tarkoittaa: "Sehan on vaikea aine" tai "Taidat olla tylsa ihminen." Porukka on aika kansainvalista ja sain myos puhua kaikkia vahankaan hallitsemiani kielia. Illan aikana tuli myos ilmi, etta ainakin huumekulttuuri on todella paljon nakyvampaa kuin Suomessa. Pilvessa olevat ihmiset on kylla helppo tunnistaa ja ajattelinkin pitaa kiinni omasta huumeettomasta periaatteestani.

Eilen illalla olimme suomalaisten kanssa Hillheadin baarissa. Baarissa meita suomalaisia oli kuusi, mutta kaikki suomalaiset eivat olleet paatyneet hurmaavaan seuraamme. Meita on siis taalla yllattavan paljon. Tanaan minulla oli tapaaminen studies advisorin kanssa ja lukujarjestykseni vaikuttaa aika simppelilta. Ensimmainen luento on kuitenkin vasta 22. paiva, criminal law. Nyt menen societies fayreen ja liityn Law Societyyn ja Mooting Societyyn.

Taytyy sanoa, etta ymmarran taydellisesti niita, jotka valittavat, ettei Britanniassa mikaan toimi. Olen yrittanyt jarjestaa vuokranmaksuni niin, etta maksaisin vuokrani kuukausierissa. Olen kaynyt neljan tahon luona puhumassa asiasta ja aina he vain neuvovat menemaan jonkun toisen puheille: usein viela sellaisen, jonka luona olen jo ollut, mutta eivat ole osanneet auttaa. Olisin turhautunut, etteivat britit samalla olisi niin yltiopaisen ystavallisia.

Vamos. Hey ho let's go. On y va.

2007-09-14T10:07:00.000+01:00

Helsinki-Vantaalla olen aamuyöllä seuraavan vuorokauden puolella, lento lähtee aikaisin aamulla. Vaihdamme koneita Heathrow'lla johonkin aikaan aamupäivästä. Aberdeenissa olemme jo puolenpäivän jälkeen. Lauantaina pakollisia toimia ovat accommodation officessa käyminen, jossa maksan vuokran ja sovin muitakin maksuasioita sekä ostoksilla käyminen. Illalla varmaan suuntaan epämääräisellä porukalla students' unioinin (oppilaskunnan) baariin tai vaihtoehtoisesti nukun kämpillä.

Seuraavan kerran postaankin jo sumuisilta saarilta!

Muok muok: Lukekaahan myös Villen kuulumisia Torontosta.

Mooting, the hell is that?

2007-09-12T13:11:00.000+01:00

Olen nyt katsellut hiukan noita societyjä, joita yliopisto tarjoaa. Pakko on ainakin liittyä Law Societyyn eli oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestöön. Law Society on muuten suurin opiskelijajärjestö Aberdeenissa ja sen tavoitteet ja toiminta ovat aikalailla samanlaiset kuin suomalaisilla ainejärjestöilläkin: toimia opiskelijoiden edustusjärjestönä, tukea opinnoissa ja tarjoilla huvituksia. Meillä historian ainejärjestöllä oli todella vahva kotiviiniperinne ja sama viinintäyteinen meininki näyttää jatkuvan myös tuolla. Helpoiten Societyihin liittyminen onnistuu Freshers’ Fayren aikana 18. päivä ja niihin on nimellinen viiden punnan liittymismaksu.

Law Societyn järjestämistä tapahtumista voisi mainita vaikkapa Law Ball-tanssiaiset, jotka vetävät vuosittain 500 ihmistä. Luvassa on myös teemailtoja ja The First Year Wine Reception. Opintomatkoja on tiedossa oikeustaloihin, oikeudenkäynteihin ja hrrrr....vankiloihin. Fuksien tutorointi on järjestetty erikoisella Family ties -nimisellä systeemillä. Halutessaan jokainen uusi opiskelija saa vanhemmista opiskelijoista oman "isän" ja "äidin" ja toisista fukseista "sisaruksia", jotka sitten kaikki antavat tukea yliopistouran urkenemisessa.

Ajattelin myös liittyä Mooting Societyyn. Moot on juridinen väittely oikeussaliympäristössä, siis jonkinlainen "valeoikeudenkäynti." Yhdistys osallistuu kansallisiin ja kansainvälisiin "väittelyihin." Lisäksi se järjestää henkilökunta vs. opiskelijat -väittelyn, jonkun jouluhässäkän (Christmas Ceilidhin) ja vuosittaisen Lontoon-matkan Parlamenttitalolle sekä Herbert Smith -lakifirmaan. Toisena vuonna on myös valittavana mooting-kursseja.

Olen käsittänyt, että mootingissa on aika yksityiskohtaiset säännöt ja etenemisjärjestys. Väittelyn kohteena on yleensä jokin vetoomus- tai valitusjuttu. Elän myös uskossa, että suomalaisilla oikeustieteiden laitoksilla ei ole vastaavanlaista toimintaa. Saa toki korjata, jos olen väärässä.

Kerrottakoon muuten vielä, että blogin ulkoasu on muuttumassa vähän ajan päästä hiukan uniikimmaksi.

Lopen kyllästynyt

2007-09-11T09:08:00.000+01:00

Which Gilmore Girls Character Are You?
	You are part Lorelai. You are energetic, perky, and witty, but sometimes your unique sense of humor can confuse people. You are well-liked by all, but you have trouble with commitment.
	You are part Rory. You pride yourself on your moral fortitude. You are a bit of a prude and bookworm, but you have honesty and a quiet humor on your side.
Find Your Character @ BrainFall.com

Illalla aloitan pakkaamisen..

Odotan innolla!

2007-09-09T00:34:00.000+01:00

Viime viikko oli helvetillinen! Luin ranskaa, otin rokotukset, kirjoitin sähköposteja eri tahoille, tapasin ihmisiä minuuttiaikatalulla ja ravasin kampuksella näyttäen konttrorirotalta, joka on ollut "ylitöissä" (nukkainen olemus, ryppyinen kauluspaita, väsyneen viivähtävä katse.) Niin, ja Pavarottikin taisi kuolla. Muistan joskus olleeni vihainen äidilleni, kun hän ei äänittänytkään minulle eräänä uudenvuoden yönä Pavarottin juhlakonserttia! Hmph.

Tajusin, että en ole oikeastaan ehtinyt iloita siitä, että lähden Skotlantiin. Aina, kun olen miettinyt lähtöäni, ajatuksiani ovat värittäneet epävarmuus, suru ja paniikki. Miksi ihmeessä? Minähän haluan lähteä ja näin lähtöni eteen myös suuren vaivan. Tämän sunnuntain omistan siis sille, etten hoida mitään lähtöön liittyvää (virastot ovat muutenkin kiinni), en stressaa (kuten koko viime viikon olen tehnyt), kuuntelen hyvä musiikkia (Nick Cavea en ole kuunnellut aikoihin) ja katson Braveheartin sekä Rob Royn (lähtötunnelmaan virittäytyäkseni.)

Hieno päätös.

Both sides now

2007-09-02T20:30:00.000+01:00

On erityisen vaikeaa, kun kaksi lähes vastakkaista luonteenpiirrettä yhdistyvät yhdessä ihmisessä. Varmasti kaikilla on näitä ominaisuuksia, kun oikein pohtii ja ajattelee. Itse olen ainakin mielestäni hyvin kaukokaipuinen ja "kansainvälinen" ihminen, mutta toisaalta minulla on taipumuksena kiintyä paikkoihin ja varsinkin ihmisiin, mikä on aivan luonnollista kaikille.

Perjantaina olivat nimittäin erään opiskelijakaverin (tai ehkäpä häntä pitää alkaa kutsua toveriksi, kun hän kotiutuu Tampereelle) läksiäiset ja oli taas vaihteeksi todella mukavaa, vaikka olinkin havaitsevinani hienoista ostrakismia oman vuoteni opiskelijoiden taholta. Tosin ehkä minusta vain tuntui siltä. Tapasin Liekkiön (Cheers taisi olla kiinni?) ja yön vietin yhden opiskelijakaverin patjalla, kun en koskaan tajunnut lähteä bussiin ja lopulta vain nukahdin. Ystäviä tulee ikävä, sekä uudempia, että vanhoja. Ehkä uudempien ystävien parista on vielä vaikeampaa lähteä pois, koska tietää, että ne vanhat ystävyydet kuitenkin säilyvät varmemmin.

Loppuun vielä mainiosti ajatuksiani kiteyttävää Joni Mitchelliä. Itselläni on tuosta Both Sides Now -kappaleesta sellainen hitaampi versio, jonka Mitchell teki vanhempana ja huomattavasti matalaäänisempänä.

Rows and flows of angel hair
And ice cream castles in the air
And feather canyons everywhere
I've looked at clouds that way

But now they only block the sun
They rain and snow on everyone
So many things I would have done
But clouds got in my way
I've looked at clouds from both sides now

From up and down, and still somehow
It's cloud illusions I recall
I really don't know clouds at all

Moons and Junes and Ferris wheels
The dizzy dancing way you feel
As ev'ry fairy tale comes real
I've looked at love that way

But now it's just another show
You leave 'em laughing when you go
And if you care, don't let them know
Don't give yourself away

I've looked at love from both sides now
From give and take, and still somehow
It's love's illusions I recall
I really don't know love at all

Tears and fears and feeling proud
To say "I love you" right out loud
Dreams and schemes and circus crowds
I've looked at life that way

But now old friends are acting strange
They shake their heads, they say I've changed
Well something's lost, but something's gained
In living every day

I've looked at life from both sides now
From win and lose and still somehow
It's life's illusions I recall
I really don't know life at all

Oh vey, hän puhuu!

2007-08-28T20:10:00.000+01:00

Ymmärrän, että Mr. Bean on jollain tavalla universaalia komediaa, koska sarjan vitsit ovat nonverbaaleja. Mr. Bean on hyvä, mutta löysin jotain parempaa! Vuonna 1995 ja 1996 kuvattiin poliisien elämästä kertovaa komediasarjaa nimeltä The Thin Blue Line.

Pääosassa on tietysti Rowan Atkinson, mutta olennaista on koko näyttelijäkaartin luoma kokonaisuus ja erilaiset persoonat. Käsikirjoituksen on tehnyt Ben Elton, joka on kirjoittanut myös Mr. Beania ja Black Adderia. Sarjassa on mahtavaa sanailua ja riemukkaita oivalluksia. Siis katsoin koko ekan tuotantokauden kerralla ja nauroin aivan kippurassa. And what's more, tämä sarja antaa oikeasti ajattelemisen aihetta. Ajoittain jaksoissa totisia häivähdyksiä, joissa käsitellään "ihan oikeita" vakavia aiheita, kuten poliisin tekemää väkivaltaa, lapsen hylkäämistä ja itsemurhaa. Periaatteessa on siis mahdollista itkeä ja nauraa saman jakson aikana. Ehdottomasti parasta, mitä olen katsonut sitten Pikku-Britannian!

On se niin kaunista

2007-08-24T15:46:00.000+01:00

PP&M, Kingstonit ja Brothers Four.

Rosen, Tulpen, Nelken. Alle Blumen welken..

2007-08-20T16:56:00.000+01:00

Mummolan kukkaloistoa. Saatte tyytyä pelkkiin kuviin, koska lukutavoitteeni takia minun on pakko repiä väsynyt itseni tietokoneelta lukemaan vielä ainakin 80 sivua, suoritettuani ensin kofeiinitankkauksen. Nyt on sitten ranskaa joka päivä klo 8-12. Oh joy.

By the way: enää 25 päivää siihen, kun muutan Britanniaan. Se on ihan tosi lyhyt aika. Välillä vaan tuntuu, että siitä (muutosta, sopeutumisesta, Briteissä elämisestä, tutkinnosta) ei tule mitään ja että tämä on huono ratkaisu. Tosin peruminen on nyt jo liian myöhäistä (mm. vuokrasopimuksen ja oman sitoutumiseni takia), joten pakko vain hypätä yksin ja jos tulen vuoden päästä takaisin, niin tuleepahan vietettyä ainakin superkiinnostava vuosi.

Vaikka en kyllä tule takaisin, minähän en luovuta.

Kuka osaa kirjoittaa?

2007-08-06T13:04:00.000+01:00

Haluan kehittyä kirjoittajana, kukapa ei haluaisi? Periaatteessa taidokkaaksi kirjoittajaksi voi oppia vain lukemalla ja kirjoittamalla. Jos haluaa tekstiinsä substanssia, näiden kahden lisäksi on hyvä hankkia elämänkokemusta, keskustella ja ajatella. Viimeksi mainitut eivät ole pakollisia, jos haluaa olla vain muiden ihmisten kehittämien ajatusten kompiloija. Pelkkä kompilointi riittää tietysti muun muassa ylioppilaskirjoitusten laudaturiin, mutta ylioppilaaksi päästyäni huomasin, että elämää on lukion ulkopuolellakin, joten työuupumuksen partaalla olevan sensorin antamaa laudaturia voi tuskin vielä pitää merkkinä hyvistä kirjallisista taidoista.

Tuleeko blogia pitämällä hyväksi kirjoittajaksi? Näin luulin, kun aloitin blogin. Minua pelotti, että ainoa kirjoittaminen, jota tulisin yliopiston esseiden lisäksi tekemään, olisi niitä maksimissaan 160 merkin jonoja, joita tekstiviesteiksi kutsutaan. Lisäksi halusin välittää kuulumisiani kavereille, jotka asuvat eri paikkakunnilla. Mielestäni hyvä blogi kertoo kirjoittajansa elämästä, ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja on vuorovaikutuksessa yhteisönsä, blogosfäärin, kanssa. Pelkillä haircut-postauksilla ei pitkälle pötkitä, ellei pitäjänsä elä huippumielenkiintoista elämää, josta vielä kaiken lisäksi osaa kirjoittaa havainnoivasti ja taidokkaasti.

Vuoden blogia kirjoitettuani voin sanoa olleeni ainakin osittain väärässä sen oletuksen suhteen, että blogia pitämällä oppii kirjoittamaan hyvin. Asia menee paremminkin niin, että blogia pitämällä oppii kirjoittamaan hyviä blogitekstejä. Parhaimmillaan blogitekstit ovat suhteellisen lyhyitä, ajatuksia ja keskustelua herättäviä sekä omaperäisiä. Muun muassa Kirsti Ellilä ja Ikkunaiines ovat hioneet tällaisten tekstien kirjoittamisen taidon huippuunsa; mielestäni heidän tekstinsä ovat mainioita. Paino sanalla mielestäni, joku toinen saattaa pitää lyhyistä tokaisumerkinnöistä: "Söin tänään voileivän, nyt menen pelaamaan jalista."

Syy, jonka takia mietin tätä asiaa, on se, että olen tässä kesällä tutustunut beat-kirjailijoiden tuotantoon, erityisesti Kerouaciin. Jack Kerouachan kirjoitti monet kirjansa lyhyessä ajassa inspiraation vallassa. Näin syntyivät muun muassa Matkalla (On the Road) ja Maanalaiset (The Subterraneans). Maanalaiset syntyi vain kolmessa vuorokaudessa ja vaikkei se ole pitkä (noin 100 sivua tiheällä präntillä), niin en edes halua ajatella, minkä muun kuin kirjallisen inspiraation voimalla Kerouac valvoi ne kolme vuorokautta.

Hänen tekstinsä on toisinaan rasittavan poukkoilevaa, kuin ADHD-tapauksen tai Jari Tervon kirjoittamaa, mutta useimmiten se vain soljuu kerronnan virtana ja esiin tulee todella hyviä oivalluksia ja nerokkaita kohtia. Kun olin lukenut kymmenen sivua ensimmäisestä Kerouacistani, ajattelin, että jos olisin (ollut) hänen kustantajansa, olisin ehdottomasti pyytänyt häntä muokkaamaan vielä lisää, mutta nyt en ole enää niin varma. Matkalla-romaanista kirjoitteltiin hiljan myös Albatrossissa.

Kuva on ranskalainen postikortti 1910-luvulta.

Albumikokonaisuudet

2007-08-04T15:02:00.000+01:00

Nykymaailmassa kaikki halutaan heti, nyt ja välittömästi. Tämä periaate näkyy tietysti nykyihmisten musiikin kulutustottumuksissa, jotka suosivat kolme ja puoliminuuttisia listahittejä. Myönnän, että vajoan itsekin joskus best of-kokoelmien sekä kolmen ja puolen minuutin taikaan, mutta pyrin suosimaan albumikokokaisuuksia. Sanoisinko jopa, että on hyvän artistin merkki kyetä tekemään toimiva ja kerroksittain avautuva albumikokonaisuus.

Hyvä albumikokonaisuus ei välttämättä ole levy, jolla kaikki kappaleet ovat hyviä, niissä on tarttuva kertsi ja ne kaikki voisi lohkaista singleiksi. Ei, vaan mainion kokonaisuuden osat, yksittäiset biisit, tukevat toisiaan ja avautuvat toistensa kautta. Tämä ilmenee muun muassa niin, että lempikappaleet jollain albumilla muuttuvat. Esimerkiksi, kun ensimmäisen kerran kuuntelin Shawn Colvinin vuonna 1997 ilmestynyttä A Few Small Repairs- albumia, oli lempibiisini listoilla keikkunut Sunny Came Home. Nykyään pidän tuota kappaletta ihan hyvänä, mutta uudeksi suosikikseni on tullut etäisen ilmava Facts About Jimmy. Oasiksen 1994 ilmestyneessä Definitely Maybessä parhaana kappaleena pidän Columbiaa, vaikka alunperin lempparini oli tietysti Live Forever. Bowien Ziggy Stardustilla huomioni kiinnittänyt kappale oli aluksi Starman, nyt en enää osaa nimetä sitä yhtä parasta, vaan kaikki ovat mielestäni nerokkaita.

Monesti hyvillä albumeilla myös yhtenäinen tunnelma, minkä takia ne liittyvät tiettyihin tilanteisiin myös kuuntelijoidensa elämässä. The Postal Servicen Give Up kuulostaa parhaalta suuressa, niukasti kalustetussa ja hiukan kaikuvassa huoneessa (viime kämppäni olohuone). Iggy Popin Idiot-albumia kuuntelin intensiivisesti, kun harjoittelin englannin kirjallisiin ylioppilaskirjoituksiin. Lou Reedin Transformeria kuuntelin palautuakseni viimeisimmästä tentistä. Alanis Morissetten Jagged Little Pill kuuluu ehdottomasti kevääseen ja Kentin Isola syksyyn. Tällä saralla myös sanoitukset ovat tärkeitä, ainakin minulle.

Joitain kappaleita ei voi edes kuunnella kuuntelematta samalla koko levyä. Esimerkiksi Joy Divisionin Closer on pakko kuunnella aina kokonaan, koska yhden Joy Division -kappaleen jälkeen ei voi kuunnella mitään be happy-lauluja ja miksi kuunnella ensimmäistäkään biisiä tältä bändiltä, jos olo ei jo valmiiksi ole tarpeeksi skitsofreeninen? Samaa logiikkaa sovellan Bowien Station to Stationiin. Myös Bob Dylanin Blonde on Blonden kuuntelen mieluiten kokonaan, kun kuuntelemisen makuun on päästy.

Albumikokonaisuuksina kuunneltaviksi tarkoitetut teema-albumit ovat taas oma lukunsa. Monet teema-albumit ovat onnistuneita, koska niiden ideointiin ja kehittelyyn on käytetty aikaa. Teema-albumeissa kaikki kappaleet kiedotaan samaan tunnelmaan ja halutaan kertoa jokin tarina. Arcade Firen Funeral on tästä mitä mainioin esimerkki ja bändi on muutenkin todella lupaava ja omaperäinen. The Whon Tommy taas on hieno rock-ooppera, joka antoi innoitusta muun muassa Bohemian Rhapsodyn säveltäneelle Freddie Mercurylle. Tähän lajityypiin kuuluvat myös Diamond Dogs ja Sgt. Pepper.

Shawn Colvin, Sunny Came Home

Nick Cave & The Bad Seeds, Fifteen Feet of Pure White Snow

Arcade Fire, Laika

Tilastotietoa ja lievää paniikkia

2007-07-30T20:00:00.000+01:00

The Sunday Times on saanut rakinginsa valmiiksi ja niitä katsellessa vierähti muutama tovi. Erityisen mielenkiintoisia olivat taulukot, joissa käsiteltiin ulkomaisia opiskelijoita. 2,7% Briteissä opiskelevista EU:n jäsenmaista tulevista opiskelijoista on suomalaisia. Hesan oikeustieteellisestähän voi tulla vaihtoon Aberdeeniin, mutta heitä lukuunottamatta luennoillani tulee tuskin olemaan suomalaisia. Koko puljussa opiskelevien suomalaisten määräksi arvioisin ehkä noin 20-30 ihmistä. Tosin tuo on vain omaa spekulointiani, joka voi heittää kymmenillä kumpaan suuntaan tahansa. Kelan toissavuotisten tietojen mukaan suomalaisia opiskelee ulkomailla hiukan yli neljätuhatta ihmistä.

Oikeustieteissä Aberdeen sijoittui ihan hyvin. Suoraan sanoen alkoi hieman pelottaa, että olen menossa liian hyvään kouluun. On vaan toivottava, että löydän oman opiskelurutiinini. Joku joskus sanoi, että vain ihmisiähän nekin ovat, jotka kirjoittavat nerokkaita kirjoja ja keksivät henkiä pelastavia lääkkeitä. Samaa logiikkaa soveltaen: täytyyhän niiden tuhansien minua ennen valmistuneiden olla myös ihmisiä ja jos he, niin miksen minäkin?

Muutenkin vaikuttaa siltä, että Aberdeenissa edelleen jylläävät ne kolme ainetta, jotka olivat jo perustusaikoina (1400-luvulla) arvostettuja: teologia, lääketiede, oikeustiede ja jossain määrin myös filosofia. Näillä kouluilla on muun muassa omat kaulahuivit, joissa on kyseisen koulun värit. Lakikoulun huivissa on muistaakseni valkoista, sinistä ja mustaa. Jotenkin tuntuu, että Briteissä (ja ehkä myös Jenkeissä) yliopisto-uskollisuus on paljon suuremmassa roolissa. Tästä kertoo ehkä myös se, että monet brittiyliopistot myyvät omia university branded-vaatteitaan. Jyväskylässä olen korkeintaan nähnyt yliopiston huppareita joillain vaihto-opiskelijoilla.

Kun Saila ja kumppanit tulevat lokakuussa, niin olemme ainakin menossa tänne. Paikan pitäisi olla puolen tunnin ajomatkan päässä Deenistä. Hienolta näyttää.

Mikä tekee kodin?

2007-07-29T14:12:00.000+01:00

Syksyinen kirjoitteli jonkun aikaa sitten paikoista, joissa hän on tuntenut olevansa kotonaan. Koska olen itse suuren elämänmuutoksen edessä, ovat myös minun ajatukseni viivähtäneet koti-tematiikassa.

Sana "koti" on voimakkaasti tunneperäinen, eikä sanalla "asunto" ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa. Tietysti arkikielessä kodilla tarkoitetaan asuinpaikkaa ("Menen kotiin"), mutta tässä kirjoituksessa yritän miettiä kotia henkisemmällä tasolla. Lausahdukseen "Olen täällä kotonani" voi liittää muun muassa seuraavanlaisia asioita: turvallisuus, sopeutuminen ja tyytyväisyys. Välitön koti-fiilis minulle tuli, kun astuin sateisena iltana Aberdeenissa taksiin ja kuski kysyi voimakkaalla skottiaksentilla, että mihin mennään ja esitteli kaikki rakennukset, joiden ohi ajoimme. Juttelimme koko matkan ja mielessäni oli ajatus: "Tätä olen kaivannut."

Jos ajatellaan paikkoja, joissa en ole koskaan virallisesti asunut, niin kotonani olen ollut myös Berliinissä, Lontoossa, Tampereella ja Walesissa. Ainakaan heti sellaista välitöntä koti-fiilistä minulle ei tullut Hesassa, Moskovassa tai Hongkongissa. Kahden viimeisen kohdalla tämä saattoi johtua myös kulttuurin erilaisuudesta. Helsingissä, no, sanotaanko, että aina siellä ollessani onnistun ehkä vain olemaan kanssakäymisissä niiden v-mäisten ihmisten kanssa. En halua ajatella, että kaikki hesalaiset keski-ikäiset tappelevat kovaan ääneen Hesburgerin jonossa siitä, kumpaa palvellaan ensin, mutta tähänastinen kokemukseni todistaa vastaista.

On totta, että minun muuttoni tulee olemaan helpompi kuin esimerkiksi ulkomaille muuttavan työssäkäyvän perheenäidin. Minulla ei ole juuri mitään, joka minua täällä pidättelisi. En saa mukaani kuin parisenkymmentä kiloa tavaraa: lähinnä vaatteita. Tutut esineet voivat tehdä kodin tuntua ja helpottaa sopeutumista, mutta ainakaan minulla ne eivät tee kotia.

Jätän Suomeen monia tärkeitä asioita. Silmämääräisesti arvioiden omistan ehkä hiukan yli 300 cd-levyä, jotka kaikki jätän tänne; siirrän vain musiikin koneelleni, jotta voin kuunnella sitä muuallakin. Jätän myös kaikki kirjani tänne. Monet kotoisat asiat jäävät siis kotiin, mutta en usko, että se estää kotiutumista, sillä olen sitä mieltä, että kodin tekevät ennen kaikkea ihmiset. Viihtyisyyteni uudessa kämpässä riippuu erittäin paljon kämppiksistä. Luonnollisesti myös perhe jää tänne, mutta toisaalta lensin jo pesästä viime vuonna ja tämänhetikinen kotona asumiseni tuntuu jotenkin väliaikaiselta, mikä ei ehkä vähiten johdu siitä, että huoneeseeni on tuotu toinen kirjoituspöytä ja nykyinen sänkyni on sellainen kokoontaitettava malli huonolla patjalla.

Tuliaisia

2007-07-27T12:58:00.000+01:00

Porukat tulivat Saarelta. Tuliaisiksi sain sen uusimman Potterin lasten kannella ja Princen uusimman levyn. Prince nimittäin julkaisi uusimman 10-raitaisen levynsä, jota sai vain yhtenä päivänä The Mail on Sundayn mukana. En ole kyllä mikään varsinainen Prince-fani; omistan vain Purple Rainin, mutta silti kivaa kuulla, mitä tämä kiimaiseksi funk-kääpiöksi tituleerattu artisti on saanut aikaan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Sen sitä saa, kun laittaa albuminsa nimeksi Lovesexy.

Ookoo, nyt katoan Potter/Prince-maailmaan.

Olipahan komiaa!

2007-07-26T15:59:00.000+01:00

Olen siis kotiutunut keikkamatkalta Ähtäristä ja yön vietin kaverin luona. Kuten tiedätte, en ole mikään suuri suomalaisen musiikin ystävä, mutta onhan se pakko myöntää, että Elonkerjuu toimi livenä kuin häkä. Settilistassa ei ollut kuin pari biisiä, jotka tiesin, mutta kyllä he silti aika hyvin vetivät mukaan tunnelmaan. Tästä tulikin jo sitten toinen visiittini tanssilavalle lyhyen ajan sisällä, sillä keikkapaikka oli sellainen perintinen tanssilava.

Keikalla oli loppua kohden todella, todella kuuma ja ikkunoihin tuli höyryä kuin saunassa olisi. Bändikin hikoili, mutta sepä ei estänyt heitä laittamaan pystyyn kunnon show'ta. Olen tyytyväinen, että lähdin. Täytyy sanoa, että pidän Elonkerjuun kansanmusiikki-orientoituneisuudesta ja viulu onkin aika monessa kappaleessa keskeisessä asemassa.

Olen onneni kukkuloilla, kun sain vihdoin yliopistolta sähköpostia, että he voivat vaihtaa tutkintoni European Legal Studiesiin. Lähden siis kolmantena vuonna vaihtoon jonnekkin Eurooppaan. Jos haluan englanninkielistä opetusta, niin minun on valittava seuraavista kaupungeista ja maista: Aarhus (Tanska), Leuven (Belgia), Maastricht (Alankomaat), Deusto (Espanja) ja Helsinki. Jos haluan mennä jonnekin muualle, vaikka Ranskaan, niin joudun tyytymään opetukseen maan kielellä. Luulen siis, että tyydyn noihin juuri mainittuihin vaihtoehtoihin, koska mikään muu kieli ei ole minulla niin vahva, että pystyisin sillä oikeustieteitä opiskelemaan. Toki, nuo vaihtokohteethan voivat kaiketi tässä vielä muuttua parin vuoden aikana eli mikään ei ole varmaa.

Oikeustieteiden opiskelu Britanniassa

2007-07-24T15:34:00.000+01:00

Suomessahan ylemmän korkeakoulututkinnon oikeustieteistä saa noin viidessä vuodessa, eikä matkassa ole sen kummempia mutkia. Britanniassa taas opiskelujen pituus riippuu siitä, millaiseen ammattiin tähtää ja mitä haluaa tutkintoonsa sisällyttää. Itse toivon tämän valkenevan minulle Aberdeen-vuosieni aikana.

Olen siis menossa suorittamaan Bachelor of Laws-tutkintoa, joka yleensä vain lyhennetään LLB. Tutkinnon normaalikesto on neljä vuotta, viimeisen vuoden ollessa niin sanottu honours-vuosi, jolle pääseminen riippuu arvosanoista. Englannin puolella tällaista honours-vuotta ei ole ja siellä lähes kaikki alemmat korkeakoulututkinnot kestävät kolme vuotta. Minulla taas alemman korkeakoututkinnon hankkiminen kestää viisi vuotta, koska todennäköisesti lähden vaihtoon Aberdeenista kolmantena vuonna, mikä lisää automaattisesti yhden vuoden tutkinnon kestoon. Uskon silti yhden lisävuoden olevan tämän kaiken arvoista.

LLB-tutkinnon hankittuani minulla on monta jatkovaihtoehtoa. Voin tehdä Helsingin yliopiston ETA-kelpoisuuskokeen ja tulla Suomeen tekemään ylempää oikeustieteiden kandidaatin tutkintoa. En usko näin kuitenkaan tapahtuvan, ellen sitten täysin kyllästy Britanniaan neljässä vuodessa.

Jos haluan lakimieheksi, voin tehdä Diploma in Legal Practicen eli DLP:n, jota seuraa harjoittelujakso jo pätevöityneen lakimiehen kanssa. Kun on nämä kaikki tehnyt, on valmis solicitor eli lakimies, jolla on oikeus esiintyä alimmassa oikeusateessa. Advocate taas on lakimies, jolla on oikeus esiintyä kaikissa oikeusasteissa ja siinä muun muassa tuo harjoittelujakso on pidempi.

Sitten on vielä kolmas vaihtoehto. Voin nimittäin LLB:n jälkeen siirtyä suoraan Master of Laws-tutkintoon, joka myös LLM:nä tunnetaan. Se on varsinainen ylempi korkeakoulututkinto, joka yleensä suoritetaan vasta, kun ollaan täysvaltaisia lakimiehiä, koska nämä tutkinnot ovat erkoistavia. Olen kuitenkin käsittänyt, että ulkomaiset Britanniassa opiskelevat tekevät yleensä suoraan LLM-tutkinnon. Kaikkien tutkintojen välissä voi tietysti myös vaihtaa yliopistoa, koska Britanniassa opinto-oikeus on vain yhteen tutkintoon kerrallaan. Monimutkaista, eh?

Elokuva & kirja

2007-07-23T23:50:00.001+01:00

Uuvuttava päivä, jonka vietin maleksimalla kaupungilla. Tapasin sitä tyttöä, jonka kanssa tulen matkustamaan Aberdeeniin ja hän vaikutti oikein mukavalta. Menimme sitten kahville ja sain kuulla, että hän ja jotkut muut suomalaiset olivat suunnitelleet ekalla viikolla joitain suomalaisten iltamia. Minulle tuo käy mainiosti, suomalaisten illanviettoa kehiin vaan! Ajatella, että lähtöön on enää 7 viikkoa. Pitäis miettiä, minkä matkalaukun otan.

Tämän jälkeen kävin katsomassa sen uusimman Potterin ja soitin äidille, joka lupasi tuoda mulle Briteistä sen uusimman kirjan, koska siellä se maksaa vain £7. Kyllä, aivan: pari ekaa päivää sitä myydään neljällätoista punnalla ja sitten lasketaan heti hintaa puoleen. Kyllä sitä kirjaa jaksaa vielä kaksi päivää odottaa, voinhan sillä aikaa syventyä tenttikirjaani, joka käsittelee Suomen lehdistön historiaa.

Potterit on suomennettu taidokkaasti, mutta parhaita ne ovat silti alkuperäiskielellä. Toisaalta en olisi esimerkiksi ala-asteella nauttinut niistä englanniksi, koska kielitaitoni ei ollut kehittynyt sille tietylle tasolle. Nyt, kun niitä lukee englanniksi, niin tekstistä huokuu tietty - kotoisuus. En tarkoita kieltä tai taikamaailmaa, vaan sitä tyyliä, jolla ne on kirjoitettu. Juuri tämä tunne ei aina välttämättä välity suomennoksiin, niin taidokkaita kun ne ovatkin. Ilmeisesti Britanniassa kiistellään, ovatko J.K. Rowlingin hengentuotteet hyväksi kirjallisuudelle ja muun muassa romaanikirjailija A.S Byatt on kritisoinut kirjoja kovaan ääneen. Hyi, happamia, sanoi kettu?

Troubles never singly come

2007-07-22T16:37:00.000+01:00

Hengissä selvittiin, mutta olipahan ilta. Päädyimme siis lavatansseihin, Hangan lavalle. Oli oikeastaan kivaa; tanssin swingiä, jiveä ja paria muuta ja aloin jo ymmärtää isovanhempiani. Olimme ehtineet olla paikalla noin kaksi tuntia, kun Susanne, yksi salaliittolaisista, pyysi minua keskeyttämään tanssin, sillä Sailalta oli tanssin pyörteissä melkein irronnut varpaankynsi. Siitä siis ajoimme ensiapuun, jossa odottelimme noin tunnin.

Susanne: Kansislainen. Hupsu ja herttainen. Ensimmäinen kaverini yläasteella.

Ensiavusta otimme suunnan kotia kohti. Automme oli juuri kaartanut "kylänraitille", kun se alkoi käyttäytyä kummallisesti. Aivan, kyllä: takarengas oli tyhjänä. No, minullahan ei ollut pitkä matka kotiin, mutta kaverit asuvat sivukylillä, jonne oli matkaa kymmeniä kilometrejä. Siitä sitten soittamaan isäpuolelleni Timolle, joka on koneyrittäjä. Hän onneksi tuli vaihtamaan renkaat ja matka pääsi jatkumaan.

Mutta, hei, opinpahan tanssimaan tangoa!

Contretemps

2007-07-21T11:59:00.000+01:00

Sain aamuyöstä kamalan migreenikohtauksen, johon liittyi pahoinvointia ja korvasärkyä, eikä olo muutenkaan ollut mikään paras mahdollinen. Tämän vastoinkäymisen takia en millään päässyt hakemaan sitä uusinta Harry Potteria. Makasin vain peiton alla puolihorroksessa arviolta seitsemän tai kahdeksan tuntia ja mietin mielessäni, miten peruisin kavereiden suunnittelemat illan menot. Olo on vieläkin kuin kuolleista palanneella, eikä tilannetta ainakaan auta se, että kotoa ei löydy yhtään kahvia.

Alkaa vihdoin seljetä, miten matkustamme Aberdeeniin. Lento yhdellä lentoyhtiöllä on kalliimpaa ja lisäksi tylsää, joten olemme päättäneet lentää ensin Ryanilla Lontooseen ja sieltä jatkamme todennäköisesti junalla Aberdeeniin. Toinen vaihtoehto on mennä lentokoneella myös Lontoo - Aberdeen-väli, mutta meidän pitäisi vaihtaa lentokenttää, joten mielummin tulemme Stanstedille ja jatkamme matkaa junalla, joka lähtee Stansted Railway Stationilta. Matkan hinnasta saa yllättävän paljon pois, jos jaksaa ottaa selville ja voi varata matkustamiseen aikaa. Elleivät suunnitelmat muutu, niin joudumme odottelemaan Stanstedilla noin viisi tuntia.

Nyt pitäsi oikeastaan keskittyä vain siihen, kuinka selviän hengissä tästä päivästä.

Voihan...

2007-07-19T16:08:00.000+01:00

Sain tänään SAASilta kirjeen, jossa luki, että maksavat lukukausimaksuni (n. £1700) suoraan yliopistolle. Nyt vaan pitää olla hukkaamatta tuota lappua ja se kädessä mennä ekana päivänä registryyn, niin asian pitäisi olla sillä selvä. Tämä on vielä suhteellisen yksinkertaista, mutta rahojen siirtäminen kotimaiselta tililtä ulkomaiselle on monimutkaisempaa ja kai myös maksullista. Joudun itse siirtämään tukeni ja lainani brittitilille, joten ilmeisesti kannattaa siirtää aina suurempia eriä kerralla. Toisaalta taas, eihän luottokortilla kaupassa maksaminen maksa ulkomaillakaan mitään.

Kerroin tuossa yhdelle kaverilleni, että minut viedään lauantaina jonnekkin yllätyspaikkaan, jonne pitää laittaa hame. Itse epäilin baari-iltaa, kunnes kaveri sanoi: "Mitäs jos ne vieki sut lavatansseihin?." Asiaa ajateltuani tulin siihen tulokseen, että on tosiaan suurempi todennäköisyys, että ne vie mut lavatansseihin. Eikö lauantai ole juuri se perinteinen lavatanssipäivä? Ja baariinhan voi mennä farkuissakin, mutta he vaativat, että laitan hameen. Kaverit myös sanoivat tekemisen olevan jotain perinteistä suomalaista, mikä voi myös viitata lavatanssiin. Minä osaan tanssia vain valssia ja hiukan jiveä! Sanokaahan, kuinka kauan kestäisi kaivaa itselleni jonkinlainen maanalainen bunkkeri tai suoja, josta kaverit eivät löytäisi minua lauantaina? Ehdinkö, jos aloitan nyt?

It's a dog-eat-dog job market

2007-07-19T01:59:00.000+01:00

En ole juurikaan miettinyt, mitä haluan tehdä valmistumiseni jälkeen. Töistä tuskin tulee olemaan pulaa, sillä 5 vuotta lakia opiskelleiden luulisi olevan kuumaa kamaa työ- ja jatko-opintomarkkinoilla. Kilpailu on kuitenkin kovaa jo yliopistossa; Skotlannissa opiskelijan pääsy neljännelle eli honours-vuodelle riippuu opiskelijan keskiarvosta. Keskiarvoraja saattaa tietenkin vaihdella joka vuosi, mutta esimerkiksi Deenissä oikeustieteiden honours-vuodelle rajana yleinen on 2:1 ("two-one") eli 60-70%, ns. upper second class. Parhain saavutus on 1st class, joka tarkoittaa yli 70% oikein. Kolmanneksi paras on lower second class, 2:2 ("two-two") eli fifty-fifty. Sitten on vielä third class eli 40-50%. Arvostelukin on hiukan hajanaista, koska joissain kouluissa kurssit arvostellaan jenkkityyliin A,B,C ja niin edelleen.

Kandidaatin tutkinto on kuitenkin kärsinyt inflaatiota, mikä johtuu siitä, että entisiä ammattikorkean tyylisiä polytechnic-kouluja on muutettu "huonommiksi" yliopistoiksi. Monet työnantajat edellyttävät siis suoraan 2:1 keskiarvoa, joka kannattaa saavuttaa, ellei halua hakemuksensa päätyvän lintuhäkin aluseksi.

Työnantajat seuraavat aktiivisesti myös lehtien - Timesin, The Sunday Timesin ja Guardianin - vuosittain päivittyviä ranking-listoja. Lehdet tekevät myös ainekohtaisia rankingeja. Koska minä en ole asunut Britanniassa ja en tiedä, mikä kaiku jollain tietyllä yliopistolla on, tarjoavat rankingit hyödyllistä tietoa yliopistojen tasosta. Pelkkiä yliopiston sivuja selaamalla ei tule hullua hurskaammaksi ja siltä pohjalta Middlesex Universitykin vaikuttaa huipputason opinahjolta. Hei, siellähän voi lukea lakiakin; ja C:n yo-papereilla sisään!

Olen aika paljon nyt jauhanut opiskelusta Briteissä. Voisi tämän valistusvaiheen säätää pienemmälle..

Bachelor eli poikamies

2007-07-17T11:40:00.000+01:00

Mainio seesteinen päivä. Kotona on siistiä, kahvi porisee, on valoisaa ja telkkarista pyörii yksi suosikkielokuvani (Chinatown, syy, jonka takia pienenä jumaloin Jack Nicholsonia).

Sain tänään tietoa, että tämä vaihtovenkslaukseni on siirretty sille tyypille, joka niistä päättää. Hän sattuu kuitenkin sopivasti olemaan lomalla, joten saan odottaa vastausta kauemmin. Silti luulisin, ettei hommassa tule olemaan mitään ongelmia, koska tutkinnot ovat saman tiedekunnan alaisia. Itse asiassa tutkinto ei edes vaihdu: saamani degree on edelleen edelleen LLB eli valmistun Bachlelor of Law'ksi. Yhden vaihtovuoden takia tutkintoni nimike vain on European Legal Studies. Monimutkaista.

Edelleen, olen myös iloinen tuosta langattomasta netistä, koska koulun koneilla käyminen on tympeää ja Hillheadissa lähimmät hotspotit olisivat olleet päärakemmuksessa. Tarvitsenko mitään erityistä päästäkseni langattomasti nettiin? Tässä koneessa on sisäänrakennettuna se WLAN-verkkokortti, kuten kaiketi kaikissa uudemmissa läppäreissä. Riittääkö se?

Katselin tässä ensi lukukauden historian tarjontaa. Jos jäisin tänne, minullahan tulisi eteen jo kandityön väsääminen. Kurssitarjonta vaikuttaa myös ihan ookoolta: Aristoteles ja antiikin aateperintö, 1700-luvun taidetta ja estetiikkaa, Venäjän historiaa, Eteläisen Afrikan historiaa, Christian Fundamentalism in the United States ja niin edelleen. Nämä siis siinä tapauksessa, jos jäisin tänne. Aberdeenissa kuitenkin eka vuosi näyttää tältä: Legal System and Method, Criminal Law, Foundations of Private Law, Foundations of Public Law, Contract, Non-Contractual Obligations, Civil Liberties and Human Rights ja Legal Research and Writing. Nuo kaikki kurssit ovat siis sellaisia pakollisia kursseja, joita edellytetään lakimiehen ammattiin, mutta ne ovat kyllä sen verran peruskamaa oikeustieteellisessä, että luulisin kaikkien käyvän ne.

Jos blogiani lukee joku, joka haaveilee ulkomailla opiskelusta mahdollisimman pian, niin kerrottakoon, että nyt on menossa clearing eli hakuaika niille, jotka eivät ole vielä saaneet tarjouksia mistään tai eivät ole vielä hakeneet ollenkaan. Clearingissa otetaan yhteyttä suoraan yliopistoon ja monet yliopistot mainostavatkin vapaita paikkoja nettisivuillaan. Jos toimii nopeasti, niin saattaa päivässä varmistaa itselleen ihan hyvän paikan, mutta Oxfordiin tai C'bridgeen on clearingin kautta turha haikailla. Lisätietoja.

Suomen kieli

2007-07-16T13:34:00.000+01:00

Tämä postaus laittoi minut ajattelemaan. Minähän olen minimissään 4-5 vuotta pois Suomesta. Ympärilläni tulee olemaan vain muutamia suomea puhuvia ihmisiä. Opiskelen englannikisi ja vapaa-ajallani käytän englantia. Äidinkieltään pitää usein itsestäänselvänä, mutta sitä se ei ole. Kirjoitin aikoinani (viime vuonna) laudaturin äidinkielestä ja haluaisin jatkossakin suomenkielen puheeni ja kirjoittamiseni säilyvän samantasoisina, ehkä jopa kehittyvän. On toki selvää, että suomenkielinen lakisanasto minulla jää kehittymättä, mutta opinpahan ne englanniksi. Tosin netti astuu tässäkin apuun ihan mukavasti, sillä jos yksittäisistä suomalaisista säädöksistä tulee pulaa, niin vanha kunnon FinLex, elektroninen säädöstietokokoelma, on aina olemassa. Skotlannissa vastaava taitaa olla joku Nexus Lexus.

Miten voisin siis ylläpitää suomeani ulkomailla? Tietysti kirjoitan blogia suomeksi, mutta se ei taida riittää. Akateemista tekstiä tulen lukemaan historiankirjojen merkeissä, jos ehdottamani järjestelyt käyvät nykyiselle yliopistolleni ja jaksan opiskella kesäisin. Lisäksi löysin netistä Britanniassa toimivan suomalaisten kirjojen nettiantikvariaatin, jonka hinnat eivät olleet mitään aivan mahdottomia. Voisin myös pyytää äitiä lähettämään minulle suomenkielisiä kirjoja aina silloin tällöin. Ja tietysti jatkan Parnasson tilausta, siitä lehdestä en luopusi millään. Suomalaiset uutiset saan taas YLEn uutissivun kautta sekunneissa käsiini. Suomen puhuminen jää sitten vähemmälle, mutta eiköhän sekin palaudu, jos joskus vietän täällä pitempiä aikoja. Muita ideoita suomeni ylläpitämiseen??

Mukava sunnuntaikappale

2007-07-15T12:46:00.000+01:00

C'est magnifique!

2007-07-12T17:22:00.001+01:00

Tein nyt jo hiukan muutoksia blogiin, mutta varmaan jotain lisää on vielä tiedossa, kunhan jaksan paneutua asiaan.

Nyt kuitenkin kirjojen maailmaan. Mielestäni sellaiset kirjat ovat tylsiä, joissa luetellaan 1000 tai 1001 jotain asiaa, jotka tulisi nähdä, kokea tai kuulla ennen kuolemaansa. Tarkoitan siis niitä kahden tiiliskiven paksuisia opuksia tyyliin 1001 movies you must see before you die. Tylsää; kirjassa on puolen sivun ylimalkainen esittely elokuvasta, kirjasta, levystä tai lomakohteesta, jotka tulisi kokea ennen kuin kupsahtaa. Ja lomakohteitakin on listattu satoja - kova kiirehän siiä tulee! Mielestäni sellaiset kirjat ovat paljon parempia, joissa alaan perehtynyt ihminen kertoo omakohtaisesti joistain hänelle tärkeistä elokuvista tai levyistä. Nick Hornby kirjoitti omakohtaisesti musiikkikokemuksistaan kirjassa 31 songs ja Peter von Baghilta ilmestyi Elämää suuremmat elokuvat.

Tällä kertaa minä kuitenkin luin ranskalaisen elokuvakriitikon ja -ohjaajan Francois Truffaut'n kirjan Elämäni elokuvat (Les films de ma vie, 1981.) Truffaut aloitti ranskalaisen elokuvalehden Cahiers du cineman kriitikkona. Cahiers du cineman piiristä nousivat monet ranskalaisen uuden aallon (nouvelle vague) ohjaajat ja Truffaut oli yksi heistä. Voisin jauhaa loputtomiin uudesta aallosta ja ranskalaisesta 60- ja 70-luvun elokuvasta; olenhan hiljattain ollut näiden aikakausien elokuvasta kertovalla kurssilla, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kirjan alussa Truffaut kertoo, miten hän lapsena kiinnostui elokuvasta. Hänellä oli tapana livahtaa sisään maksamatta ja lintsata koulusta, jotta pääsisi elokuviin. Kirjan kirjoitukset ovat oikeastaan kokoelma hänen kriitikkoajan kirjotuksiaan ja mukaan on mahtunut myös julkaisematonta materiaalia. Truffaut käy läpi hänelle tärkeitä innoitusta antaneita ohjaajia ja yksittäisiä elokuvia. Hän käsittelee muun muassa Charlie Chaplinia, Jean Vigoa, Alfred Hitchcockia, Godardia ja monia muita vähemmän tunnettuja, mutta hänelle merkittäviä ohjaajia. Erityisesti kirja sopii siis vanhempien elokuvien ystäville, ei niille, joiden suosikkielokuva on aina se uusi Box Office-hitti.

Kaikkein parasta kirjassa oli tapa, jolla Truffaut kirjoittaa elokuvista. Hän osaa kirjoittaa elokuvista erittäin hyvin ja niin on syytäkin: saihan hän käytännössä elantonsa elokuvista koko elämänsä ajan. Hän ei aina ole yksimielisen ylistävä, vaan arvosteluista löytyy myös kritiikkiä. Päättömään loanheottoon ei silti luonnollisestikaan ryhdytä. Minäkin toivon, että joskus vielä osaisin kitjoittaa jostain noin kauniisti ja havainnoivasti kuin Truffaut kirjoittaa elokuvista.

Truffaut ja Hitchcock- kuva on täältä.

Busy as a bee

2007-07-11T10:07:00.000+01:00

Kaiken kaikkiaan todella kiireistä. On vasta keskiviikko ja takana on jo tentti, hautajaiset sekä Little Britain-maraton. Sanokaahan minulle, millaisiin keinoihin opiskelijan tulee turvautua, jos kesällä haluaa tenttinsä tarkastettavan ja tämän lisäksi haluaa vielä pisteet tililleen. Olen tähän mennessä jo yrittänyt attentaatilla uhkaamista, sylitanssia (naispuoliset professorit eivät juuri innostuneet) ja kiinalaisia kidutusmetodeita, eikä vieläkään mitään!

Pikku-Britannia on taas yksi todella mainio komediasarja. Sen ovat luoneet David Williams ja Matt Lucas ja samat miekkoset näyttelevät myös kaikissa sketseissä. Näin tässä hiljan Little Britain Christmas Specialin, joka oli todella mainio. Nauroin koko tunnin ihan kippurassa. Kaikki osat taitavat löytyä myös YouTubesta, jos jotain kiinnostaa. Sarjassa pääministeriä näyttelee Anthony Head, jonka, no, katselu ei satu silmiin. Hahaa, olipas hienovarasesti ilmaistu.

Mutta nyt on todella helpottanut, koska seuraava tentti on vasta ensi kuussa ja lähden Hesaan viikonlopuna. Elokuussa Hesassa järjestetään myös Flow Festival, jonne on juuri varmistettu myös australialainen Architechture in Helsinki, joka soittaa ilmavaa ja veikeää indie poppia. AIH on vähän niin kuin Belle & Sebastian, mutta kappaleissa ei käytetä niin paljoa akustista kitaraa ja sanoitukset liikkuvat yleisemmällä tasolla, siinä missä Bellen & Sebastianin laulut kertovat arkipäiväisen banaaleista, mutta silti tärkeistä asioista. Muutenkin pistäytyminen jossain musiikkitapahtumassa ehkä antaisi minulle uskoa siitä, ettei tämä festarikesä ole täysin surkea. Osin saan syyttää oma-aloitteisuuden puutetta, toisaalta taas sitä, että Suomeen tänä kesänä tulee monia ihan hyviä, jotka olisi ihan kiva nähdä. Kenet niistä sitten valitsee, kun ei ajan ja rahan puolesta kuitenkaan kaikkea voi mennä katsomaan?

Lopuksi voisin laittaa tähän vaikka tämän uohdetun ysärihelmen. Love that Geordie accent!

Aberdeen diaries??

2007-07-04T18:19:00.000+01:00

Netti on mainio asia. Sain netin kautta haettua niitä lukukausimaksu-asioita todella helposti, koko homma oli ohi puolessa tunnissa. Mahtavaa on myös se, että osa Freshers' Weekin ohjemasta on jo AUSAn sivuilla. Periaatteessa Freshers' Week (tai joissain yliopistoissa Freshers' Fair) on fukseille järjestettävä noin viikon mittainen tapahtuma, jonka aikana:

-ei ole luentoja
-muutetaan kotoa omaan kämppään
-biletetään rankasti
-tutustutaan uusiin ihmisiin ja monet britit pyrkivätkin yliopistoon tullessaan saamaan täysin uuden kaveripiirin
-on kaikkia kampus-kierroksia, infoja ja tervetuiais-juttuja
-aloitetaan harrastuksia ja liitytään clubeihin ja societyihin
-saadaan paljon kaikkea freebie-kamaa ja kaiketi kampus onkin täynnä erilaisia kojuja etc..

Sekin on positiivista, että ilmeisesti Aberdeenin lentokentällä on joku vanhempien opiskelijoiden meet & greet- palvelu ja he vievät opiskelijoita kämpillensä kahden ekan päivän ajan. Tiedän, palvelu uusavuttomille, mutta en halua maksaa £13 taksista. Yksi freshers-päivä on näköjään omistettu skotlantilaiselle kulttuurille eli kiltit sekä säkkipillit esiin ja haggista naamaan! Ja nyt, kun tuli skottiruuista puhe, niin olen myös kuullut, että skotlantilaisten tapa uppopaistaa suklaapatukoita keksittiin Aberdeenissa. Ick.

Olen myös lisäksi miettinyt blogin uudistamista ja nimen muuttamista hiukan kuvaavammaksi. Olisiko Aberdeen Diaries hyvä vai liian korni?

Woohoo. It's alright, sugar. It's a crazy world, it's a bit absurd.

2007-07-02T23:18:00.000+01:00

Ulkomailla opiskelu, näin väitän, vaatii aina enemmän rahaa kuin opiskelu kotimaassa. Britannian suuntaan lähdettäessä lisäkuluja tulee mm. lentolipuista ja suhteellisen korkeasta vuokratasosta. Tietysti myös lukukausimaksut saattavat tuoda tähän pakettiin sievoisen lisän. Minun ei kuitenkaan, onneksi, tarvitse pulittaa lukukausimaksuja, koska eräs student awarding body maksaa ne puolestani. Minun kuitenkin täytyy täyttää heille noin 15-sivuinen hakemus, joka ainakin sai jo äitini hermoromahduksen partaalle. Toisaalta täytän sen mielelläni, vältynhän samalla kolmen tuhannen euron vuotuisilta kustannuksilta. Kuitenkin tuollaiset hakemukset antavat esimakua siitä, öhöm, byrokratiahelvetistä, johon olen vapaaehtoisesti muuttamassa.

Ihan ilmaista ei kuitenkaan opiskeluni tuolla ole. Joudun nimittäin maksamaan ns. graduation endowmentin, joka maksetaan valmistuessa ja on noin £2000 suuruinen. Englannin puolella ei tuollaista graduation endowmentia ole, mutta siellä joutuvat kaikki maksamaan £3000 suuruisia lukukausimaksuja tai ottamaan masiivisen lainan niitä varten. Tosin laina on melko turvallinen, sillä sitä ei joudu lyhentämään ennen kuin tienaa vuodessa vähintään £15000. Siltikin ajattelin, että en halua valmistua täysin velkaisena todennäköisesti nostettuani lainaa sekä Suomesta että Britannian hallitukselta, joten valitsin opiskelupaikakseni Skotlannin. Älkää kuitenkaan käsittäkö minua väärin; ei tarvitse olla mikään Kroisos Pennonen tai Donald Trump opiskellakseen ulkomailla. Minä ainakin tulen ihan tavallisesta suomalaisperheestä. Äitini on opettaja, isäpuoleni yrittäjä, eikä meillä ole osakkeita.

On totta, että monet asiat sisältävät Saarella paljon enemmän byrokratiaa kuin täällä. Toisaalta siellä on taas monissa asioissa paljon enemmän henkilökohtaista neuvotteluvaraa, joka on Suomessa ennenkuulumatonta. Joihinkin yliopistoihin ja kursseihin saattaa päästä sisään jos tarpeeksi pitkään ja hartaasti jaksaa ruikuttaa admissions tutorille, kuinka paljon haluaa päästä sinne. Ja jos taas puhelimessa hoidat jotain asiaa virastotädin kanssa, joka sanoo, ettei voi tehdä mitään asiasi eteen, niin usein kannattaa vain sulkea puhelin ja soittaa hetken kuluttua uudestaan. Hyvällä tuurilla saat toisen virastotädin puhelimeen ja homma hoituu helposti.

Mutta sitten kirjoitukseni hypetysosioon. Olen nimittäin hiljattain tullut tietoiseksi ruotsalaisesta Komeda-nimisestä bändistä. Yhtye soittaa svengaavaa indie poppia ja suurin osa heidän kappaleistaan löytyy täyspitkinä last.fm:stä, joten kuunnelkaa ja yhtykää mielipiteeseeni bändin hyvyydestä. Woohoo, it's alright, baby...

Tylsä paluu arkeen

2007-07-01T21:12:00.000+01:00

Laitanpa vielä tähän postaukseen Aberdeen-kuvia, kun niitä tuli taas räpsittyä ihan urakalla. Nämä viime kolme päivää ovat olleet pitkälti vanhasta kämpästä pois muuttamista ja autolla ajoa kahden paikkakunnan välillä. Perjantaina kävin bilettämässä yliopistokavereiden kanssa, vähän niinkuin "once more with feeling"- meiningillä, koska se oli toiseksi viimeinen vuokrapäiväni. No joo, tuskin tuo silti viimeiseksi kerraksi jää. Osa kavereista ei edes tiennyt, että lähden pois, joten nyt hekin sitten tietävät. En jotenkin vaan ole halunnut kertoa sitä aiemmin, että lähden. En toisaalta ole asiaa sen kummemmin peitellyt, mutta en ole jaksanut asiaa mainostakaan, koska se on vielä aika pitkään ollut epävarmaa, enkä ole itsekään varmaan sisäistänyt asiaa vielä sataprosenttisesti.

Suomessa suuret valmistujaisjuhlat vietetään, kun valmistutaan lukiosta. Yliopistossa tutkinnon saavuttamista juhlitaan käsittääkseni hiukan pienimuotoisemmin ja ilman yhteisiä seremonioita. Poikkeuksena tohtorintutkintoa tietääkseni juhlistetaan karonkalla, joka on kaiketi enemmänkin tiedeyhteisön sisäinen kuin perhejuhla, niin olen käsittänyt. Briteissä taas high schoolista valmistuminen ei ole kummoinenkaan juttu, vaan vasta alemman korkeakoulututkinnon suorittamista juhlitaan. Valmistujaisseremoniassa pukeudutaan niihin iänikuisiin mustiin kaapuihin ja hattuihin, jotka sitten lopulta heitetään ilmaan. Brittiyliopistoissa valmistumisseremoniat ovat meneillään juuri nyt ja Aberdeenissa ollessani taisin ohikulkijana todistaa Aberdeenin toisen yliopiston, Robert Gordon Universityn, valmistujaisseremoniaa. Alunperin huomioni herätti säkkipillimusiikki, joten onkohan niin, että sitä sitten saa valmistuessaan kuulla. Tuo Robert Gordon sijoittuu nyt ainakin rankingeissa huonommin kuin Uni of Aberdeen ja muutenkin se vaikuttaa aika modernilta. En tiedä, onko se entinen polytechnic eli enemmänkin ammattikorkeakoulun tyyppinen koulu. Oppilaita sillä on kuitenkin aivan kunnioitettavat 13 000.

Ihan mielenkiinnolla olen seuraillut, mitä keikkoja Aberdeenissa nyt tulee kesän jälkeen olemaan. Tietysti Skotlannin suurempien kaupunkien, Glasgowin ja Edinburghin, keikkatarjonta on hiukan muhkeampi, mutta luulisin, että saan kuitenkin paljon enemmän ravata keikoilla siellä kuin täällä Jyväskylässä. Jyväskylässä asuessani vika ei vättämättä ole ollut siinä, ettei mitään olisi ollut tarjolla, vaan siinä, että tarjonta ei ole ehkä juuri miellyttänyt minua. Jos se ei jollekin ole tullut vielä selväksi, niin kerrottakoon, että rakastan brittiläistä musiikkia: sekä vanhempaa, että uudempaa. Suomalaiset ovat aika paljolti kunnostautuneet hevin ja raskaammaan rokin saralla, joka ei koskaan erityisemmin ole iskenyt minuun. Raskainta, mitä minun soittolistaltani tällä hetkellä löytyy, on Bad Religion ja sekin vain siksi, että pikkuveljeni kuuntelee kyseistä bändiä.

Aberdeenissa nähdään nyt ainakin Stereophonics marraskuussa, itse asiassa he heittävät siellä kaksi keikkaa, joista toinen on seisoma- ja toinen istumakeikka. The Fratellis, McFly, The Proclaimers, Kings of Leon, Wet Wet Wet, Good Shoes ja Status Quo nähdään myös vielä kaikki tämän vuoden puolella ja Bloc Party heittää keikan Glasgow'ssa, jos sinne jaksaisi lähteä.

Itse ainakin muutuin vihreäksi kateudesta, kun katselin, keitä soittaa Glasgow'ssa ja Edissä: Babyshambles, The Human League, Maroon 5, Ian Brown, Starsailor, Alice Cooper, Elton John ja Red Hot Chili Pepperskin heittää jopa neljä keikkaa Glasussa, mutta tosin ne ovat elokuussa, jolloin olen vielä vakaasti Suomen kamaralla. Mutta joka tapauksessa keikkaelämääni on Deeniin muuton myötä tulossa huomattava kohennus!

Jos ketään kiinnostaa surffata, niin Aberdeenin keikkatarjontaa voi tarkemmin kartoittaa ainakin täällä, täällä, täällä ja täällä.

Juuri tajusin, että minulla on kohta kahden kirjan tentti. Motivaatio tuon reissun jälkeen on aika matalalla, mutta kai sitä on pakko vielä skarpattava, koska haluan tosiaankin täältä jonkinlaiset järkevät opintokokonaisuuden suoritettua ennen muuttoani ja mielellään vielä ihan kelvollisilla arvosanoilla. Tässä onkin sitten reilussa viikossa luettava kaksi noin 600-sivuista kirjaa, joista vasta toista olen lukenut jonnekkin sivun 150 tietämille. Huh, ja täällä minä vain kirjoittelen tulevista ja tuhlaan tehokkaasti käytettävää luku-/ nukkumisaikaa.

Aberdeenin visiittini

2007-06-28T21:41:00.000+01:00

Tulin eilen Suomeen matkustettuani kokonaisen päivän. Lensin hollantilaisella KLM:llä. Molempiin suuntiin lensin Amsterdamin kautta ja voi sitä odottelua menomatkalla. Ruoka koneessa oli kamalaa, kuten aina ja kahviinkaan ei saanut maitoa, vaan oli niitä coffee creamer-jauheita. Menomatkalla odottelin 4-5 tuntia Schipolilla, sainhan vielä yhden ekstratunnin aikavyöhykkeen muutoksen takia. Oh joy, odottelua kentällä, jossa jokainen ateria maksaa viisitoista euroa. No, sitten lento vielä myöhästyi. Aberdeeniin saavuttuani sää oli sateinen. Metsästin itselleni taksin, jonka kuski oli mukava veikko ja juttelimme koko matkan ajan. Ja juuri silloin tajusin, että juuri sitä olin Britanniassa kaivannut: puheliaat ja todella ystävälliset ihmiset ja niin erilainen sosiaalinen kulttuuri.

B&B sijaitsi Old Aberdeenin "keskuskadulla" King Streetillä ja saman tien varrella sijaitsi myös yliopiston kampus. Itse asiassa King Streetillä oli tosi paljon B&B paikkoja. Lillian Cottage oli mukava, brittiläinen ja todella siisti. Kokolattiamatot ja aamupalaksi tarjoiltiin perusbrittiläistä settiä: munia, pekonia, makkaroita, paahtoleipää ja papuja. Niitten lisäksi siellä oli vielä pöytä, josta sai hakea mansikoita, mustikoita, boysenmarjoja, vadelmia, melonia ja jogurttia. Yleensä menin vasta seuraavan kerran neljältä syömään. Paikan omistaja oli Roger-niminen mies, joka oli aivan mahtava; nauroi koko ajan ja jutteli mukavia. Hän vietti sillä viikolla 60-vuotissyntymäpäiviään.

Sunnuntai oli eka kokonainen päiväni perillä ja tietysti sää oli sadetta taivaan täydeltä. Kiertelin yliopistolla ja havaitsin myös, että ei olisi ollut haitaksi tehdä hiukan tutkimusta ennen matkaa, koska en edes tiennyt, missä suunnassa keskusta sijaitsi. No joo, sitten lopulta löysin keskustaan, jonka keskeisin katu on Union Street. Keskustaltaan Aberdeen on kuin mikä tahansa brittikaupunki: samat kaupat, kahvilaketjut ja kourallinen pubeja. Keskustan ja Old Aberdeenin välin käveli noin 10-15 minuutissa.

Maanantaina oli virallinen yliopistokierroksen vuoro. Mukava postgraduate-opiskelija piti meille PowerPoint-esityksen perusasioista yliopistosta ja sitten kiersimme kampuksen tärkeimmät rakennukset: laitokset, kirjaston, the Hubin ja joitain yliopiston asuntoloita. Muutenkin kampuksella oli mukavasti palveluja: pubi, university shop, leipomo, posti ja jopa poliisiasema. Esittelijä sanoi, että keskiviikkoiltapäivät saadaan aina brittiyliopistoissa vapaaksi urheilun takia. Suomessahan saadaan vapaaksi perjantai-iltapäivät, tosin sanoisin, että vähemmän terveellisten syiden ja perinteiden takia. King's Collegen kappeliosiossa naimisiin saavat mennä vain yliopistosta valmistuneet, mutta kappeliin on neljän vuoden jono, joten ilmeisesti se on aika suosittu paikka. Kierroksen jälkeen menin yhden toisen tytön kanssa juttelemaan Law Schoolin senior lecturerin kanssa. Siinä ei oikeastaan tutullut mitään uutta esille, se typpi neuvoi vaan sille toiselle tytölle, että mitä sen kannattaa tehdä päästäkseen sinne opiskelemaan.

Tutuksi tuli myös king Streetillä sijaitseva pubi, jonka gintonicit olivat oikeasti parhaita ikinä; miksiköhän suomalaiset baarimikot eivät tajua käyttää limeä, vaan lähes poikkeuksetta laittavat sitruunaa. Keskustan kaupoissa oli mutenkin kivaa kierrellä: pääkaduilla sijaitsivat Marks&Spencerit, Debenhamsit, Bootsit sekä kauppakeskukset ja vanhemman näköisillä sivukaduilla sijaitsivat kotoisat kahvilat, pikkukaupat, musiikkiliikkeet ja hämyisät pubit.

Kokonaisuudessaan luulen, että tulen pitämään Aberdeenista; juuri tarpeeksi suuri, lähellä merta, mukavat britit ja vanha, kaunis yliopisto.

Tulomatka oli oikeastaan vielä kamalampi kuin menomatka. Lentoni lähti aamulla kuudelta, ruoka oli samaa ja melkein myöhästyin Helsingin-lennoltani. Lomalle lähteminen on mukavan jännittävää ja lentokoneessa matkustaminen on osa tätä jännittävää tapahtumaa. Heti, kun lentokoneessa istumisesta tulee rutiinia, niin sitä tajuaa, että lentäen matkustaminen ei ole mitään juhlaa: ruoka on kamalaa ja sitä on vähän, korvissa humisee, on kylmä, kamalat vessat ja niin edelleen. Mutta itse Aberdeen oli hurmaava enkä jaksa odottaa kesän päättymistä, että pääsen taas takaisin!!

Finland Bye Ta-Ta

2007-06-22T14:25:00.000+01:00

En ole vielä edes pakannut. Katsoin juuri BBC:n sääpalvelusta, että saattaisin jopa välttyä suuremmilta monsuuneilta, mutta satunnaisia kuuroja tulee varmasti. On kuitenkin tosiasia, että Britanniassa sataa paljon enemmän kuin Suomessa, mikä johtuu lähinnä mereisyydestä ja sijainnista maapallolla. En ole mikään auringonpalvoja, mutta rakastan merta ja varsinkin meri-ilmaa. Siis sellaista kylmänsuolaista ja kosteaa meri-ilmaa. Aberdeen on rannikolla, joten mahdollisuudet ovat erinomaiset, että saan keuhkojeni täydeltä nauttia meri-ilmasta seuraavat naljä vuotta. Lisäksi Skotlannin ilmastosta sanotaan, että se on alue, jossa voi kokea vesisateen, auringonpaisteen ja lumen kaikki samana päivänä.

En voinut myöskään olla huomaamatta, että Aberdeen on todella pohjoisessa. Eihän se tietenkään ole yhtä pohjoisessa kuin Suomi; nehän ovat ihan eri leveyspiirilläkin. Silti Aberdeen on pohjoisessa: lähes sata mailia (eli noin 160 km) Edinburghiin ja Lontooseen sellaiset 400 mailia eli yli 600 kilometriä. Luntakin tulee enemmän kuin erimerkiksi vaikka Southamptonissa tai Surreyssä ja muutenkin Skotlannin talvia mainostetaan kylmiksi, vaikka tosin epäilen, että ne eivät ole läheskään Suomen talvien luokkaa. Aberdeen on jopa pohjoisempana kuin St Andrews, jossa keksittiin golf ja siellä on myös aika hyvä yliopisto, jota mm. prince William kävi (mikä aiheutti sen, että yliopistosta tuli yhtäkkiä suosittu naispuolisten amerikkalaisopiskelijoiden parissa).

Se, että juhannus jää täällä Suomessa väliin, ei oikestaan vaivaa minua. En ole kovinkaan kiintynyt kyseiseen juhlaan, vaikka Suomen luonto on toki kauneimmillaan keskikesällä. Mökkielämä ei ole koskaan tuntunut erityisen läheiseltä ja perheellämme ei olekaan mökkiä. Mutta ei se grilliruoka pahaa ole. Tällä hetkellä olen kaupungissa ja asuntoni vieressä kulkeva tie vaikuttaa poikkeuksellisen hiljaiselta.

Jos potee samanlaista kroonista kaukokaipuuta kuin minä, niin helpotusta akuuteimpaan reissukuumeeseen saataa saada monikulttuurisista matkablogeista ja blogeista, joiden kirjoittajat ovat muuttaneet pysyvästi ulkomaille. Tässä joitain suosikkejani:

London Calling: Kuvablogi Lontoon elämästä. Mukavia ja piristäviä juttuja ja kuriositeetteja.

Londonward: Opiskelua Lontoossa. Englanniksi.

Milano: Suomalaisen alämää Milanossa. Hyviä kirjoituksia.

Minun Afrikkani: Todellisia kulttuurishokkeja kaukana kotoa.

Oleanterikukkia: Millaista on menettää sydämensä Italialle. Enkä usko hänen olevan ensimmäinen, tai viimeinenkään.

Shanghai päiväkirja: Länkkärin elämää Kiinassa.

Nyt tämä tyttö lähtee pakkaamaan!

Aberdeen-linkkejä

2007-06-20T12:13:00.000+01:00

Ei tenttejä vähään aikaan, seminaari on ohi, sain ranskasta nelosen, B&B varattu, mulla on puntia ja lauantaina on lento. Vaihto on Amsterdamin lentokentällä, mikä on ihan ookoo, kun vaihtoehdot olivat Pariisin Charles de Gaulle ja Amsterdam. Se tästä vielä puuttuisikin, että joutuisin metsästämään jatkolentoa yhdellä Euroopan suurimmista lentokentistä ja maassa, jonka asukkaiden karsastava suhtautuminen englannin kieleen on maailmankuulua. En oikeen vielä ranskantaitoihin luota tuon yhden kurssin jälkeen, vaikka olenkin lukenut kieltä aiemmin. Osaisin tiukan paikan tullen ehkä keskustella säästä, kiinnittää ohikulkijan huomion ja tiedustella hänen englanninkielentaitojaan. Saksaksi pärjään jo todella paljon paremmin ja ruotsiksikin ihan välttävästi. Miksiköhän en koskaan ole edes ajatellut opiskelevani espanjaa; sehän on sentään maailman kolmanneksi puhutuin kieli. Lienee oikeutettua sanoa, että olen perinyt intoni kielienopiskeluun äidiltäni, joka opettaa englantia ja saksaa.

Yleensä pärjän maailmalla mainiosti jos ohjeet ovat englanniksi ja metrossa pärjää jos asemat on merkitty myös latinalaisin aakkosin. Tässä mielessä esimerkiksi Moskova ei ollut kovinkaan turistiystävällinen kaupunki. Sinne mennessä kannattaa ehdottomasti opetella kyrilliset aakkoset, koska paikallisten englanninkielen taito on myös aika apämääräisellä pohjalla.

Britanniassa kyllä yliopistojen pr-toiminta on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Tämä johtunee siitä, että siellä vallitsevat pitkälti hakijan markkinat, kun taas täällä Suomessa on muutaman yliopiston monopoli. Britanniassa yliopistoja ja korkeakoulututkintoja myöntäviä collegeja on noin sata, joten opiskelijoilla on varaa vertailla. Siellä pelissä on myös enemmän rahaa; tutkinto ostetaan yliopistolta ja siitä tulee olla hyötyä myös valmistumisen jälkeen. Tämä eroaa ainakin aivan täysin siitä "ikuinen opiskelija ja humanisti"- konseptista, johon olen täällä saanut tutustua. Varsinkin vanhojen yliopistojen on ollut pakko tehdä tutkinnoistaan siistin kuuloisia, jotta ne kuulostaisivat houkuttelevilta.

Ja nyt joitain linkkejä; jos joku vaikka saisi inspiraation hakea yliopistoon seuraavassa application cyclessä:

Blogi

Ausa: Aberdeen University Students' Association

Lista yliopiston klubeista, ainejärjestöistä ja yhdistyksistä. Siellä on ihan järkeenkäypiä, kuten Law Society tai Scandinavian Society, mutta joukosta löytyy myös eksentrisiä kaveripiloja, joihin voisi laskea vaikkapa Gilbert & Sullivan Societyn.

The Hub on yliopiston hiljattain valmistunut opiskelijakompleksi, jossa on kai ruokapaikkoja, kirjakauppa ja muuta vastaavaa.

Kiinan lempilapsi

2007-06-06T18:48:00.000+01:00

Kuten ajatella saattaa, Hongkongista voi ostaa kaikkea. Siellä on alue, joilla on katuja, jotka on nimetty kunkin kadun myyntiartikkelin mukaan. Kalakadulla on vain akvaariokaloja myyviä kauppoja vieri vieressä, lintukadulla taas on lintukauppoja, joista voi ostaa mitä ihastuttavampia lemmikkejä edulliseen hintaan. Kukkakatuja on itse asiassa monta. Se on uskomattaman näköistä; kukkakojuja toistensa perään ja jos on aikeissa ostaa jotain, niin löytää itsensä vaeltelemasta katuja ees taas, koska seuraavan kojun kukat ovat aina kauniimpia. Nämä ovat lootuksia, kiinalaisten suosikkikukkia.

Niin, ja kaiken takana on Valokuvatorstai.

Musiikkia ja elokuvia

2007-05-25T14:02:00.001+01:00

Nyt alan viimein toipua siitä viimeviikkoisesta leffamaratonista. Katsoimme mm. seuraavanlaisia helmiä:

Vaimoke: Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Katsoimme yhden päivän suomalaisia leffoja; onhan suomalaisen näytelmäelokuvan 100-vuotisjuhlaa jollain tavalla juhlistettava.

Paljon Star Wreck- elokuvia, mikä oli hyvä, koska en ollut nähnyt ainoatakaan aikaisemmin.

Sholay: Nelituntinen Bollywood-ilmestys.

Jonas Mekasin elokuvia: Tämä ohjaaja julkaisee sivustollaan (www.jonasmekas.com) elokuvan joka päivä tänä vuonna. Katsoimme siis joka päivän senpäiväisen Mekasin. Lähinnä baarikeskusteluja ja muutenkin aika videopäiväkirja- tyylistä kamaa. Osa ihan kamalia, eli siis tutustumisen arvoista.

Nekromantik 2: Festarin antikliimaksi. Nukahdin lopussa. Minun mielestäni liian sairasta, muiden mielestä ei tarpeeksi sairasta.

Chop Suey- iltana söimme chop sueyta ja katsoimme honkkareita.

Lauantaina katsoimme westerneitä, "taattua laatua" taas kerran.

Maanantaina menin sitten auttamaan yhtä kaveria ja painelemaan englanninkielisiä tekstejä läppäristä yhteen elokuvanäytökseen. Mitä leffateollisuus tekisi ilman minua? Se olisi hukassa oliman minun panostani.

Masiivinen levytilaukseni saapui, joten en sitten ole tällä viikolla tehnytkään muuta, kuin käynyt satunnaisissa tenteissä ja luennoilla ja kuunnellut Pulpia, Marvin Gayeta, Joy Divisionia ja monia muita.

Musavideo on U2:sen Electical Strorm, joka on mielestäni myös mainio yökappale.

Viikko elokuvia

2007-05-17T07:06:00.000+01:00

Pari viime päivää ovat olleet todella kiireiset; kevät on täynnä kaikenlaisia aktiviteetteja. Tänään menen taas parin ainejärjestöaktiivin järjestämille vuotuisille kulttielokuvajuhlille. Käytännössä se tarkoittaa kuutta päivää elokuvia; aina aamukymmenestä yön pikkutunneille. Sitten kotiin pariksi tunniksi nukkumaan ja taas uudestaan seuraavana päivänä. Olen vain nyt todella innostunut koko tapahtumasta; paljon elokuvia hyvässä seurassa.

Päätöksen hetki

2007-05-10T08:59:00.001+01:00

Minun onkin päätettävä jo nyt tämä Aberdeen-asia, koska erään hakemuksen deadline on alle viikon kuluttua. Olen päättänyt lähteä. Särkee sydämeni jättää tänne kaikki mahtavat kaverit, tutut ja ihmiset, mutta enhän minä voi tänne pelkkien kavereiden takia jäädäkään. Olisinhan voinut vain olla täällä tämän vuoden tutustumatta keneenkään, käymättä yhtään missään ja kiintymättä keneenkään, mutta minä en voi vain elää niin.

Toisaalta nyt lähteminen on melko otollista, koska minulla ei ole täällä Suomessa mitään suunnattomia määriä kiinteää omaisuutta, poikaystävää tai superhyvää työpaikkaa, joita en millään voisi jättää.

On irtisanottava tämän kämpän vuora ja mietittävä, missä asun kesän.

On avattava tili Bank of Scotlandissa ja haettava sieltä asuntoa.

On suoritettava opinnot loppuun täällä, aion opiskella kesän.

On vierailtava Deenissä kesäkuun alussa.

Ennen kaikkea, on yritettävä unohtaa tämä karjalainen mentaliteettini.

Tuo musavideo on Semisonicin Closing Time, yksi niistä ekoista "rokkibiiseistä", joita olen koskaan kuunnellut intensiivisesti, jos Queenin tuotantoa ei lasketa.

Closing time
Time for you to go out to the places you will be from
Closing time
This room won't be open till your brothers or your
sisters come
So gather up your jackets, move it to the exits
I hope you have found a friend
Closing time
Every new beginning comes from some other
beginning's end

Lisää Moskova-kuvia

2007-04-27T07:23:00.000+01:00

Tehdäänpä vielä toinen postaus ja laitetaanpa lisää sekalaisia Moskova-kuvia. Eilen sain tietää, ettei nilkka ole murtunut, mutta nivelsiteet menivät. Ärsyttää. Mutta kuviin:

Taskumatti

Moskovan perustajan patsas

Hotellimme pimeällä

Zhukov edelleen

Oma maatuskani

Joku yksityiskohta jostain

Kattokuviointia

Vasilius autuaan katedraali

Sieltä hautausmaalta

Yksi Stalinin "synttärikakuista" eli rakennuksista, jotka rakennettiin hänen syntymäpäiviensä kunniaksi. Nykyään Venäjän ulkoministeriö. Uskaltauduimme käymään tuon rakennuksen eteisessä; aulaan eivät rahkeet riittäneet. Oli se vartija sen verran tuiman oloinen.

Kuume

2007-04-24T22:41:00.000+01:00

Olen todella kipeänä. Tänään oli vain pakko päästä pois tästä talosta edes hetkeksi ja hetken kuluttua löysinkin itseni jo Historicalta ja hetken päästä olinkin ilmoittautumassa erään seminaarin järjestelykuntaan. Olo on vuoroin kuumeinen, vuoroin lamaantunut ja vuoroin itkuinen. Pää kihisee, kun mietin, mitä teen ensi vuonna. Jalka ei enää näytä niin rujolta, mutta sattuu toisinaan paljon.

Moskova!

2007-04-21T20:13:00.000+01:00

No niin. Suomessa olimme toissa aamuna, kotona noin puolenpäivän aikoihin. Kirjoitan matkasta nyt vain yhden pitkän ja paljon kuvia sisältävän entryn, koska en jaksa suunnitella mitään. Matkaa voisi kuvailla vaikka tällaisilla adjektiiveilla: yllättävä, melodramaattinen ja viinainen. Paljon varmaan kertoo se, että kun heti kotikaupunkiin saapumisen jälkeen menin ensiapuun (syistä, joihin palaan myöhemmin), siellä oli ilmeisesti kaksi muutakin samaisella matkalla ollutta. Siis jos jollain matkalla ja jossain seurassa olen oppinut itsestäni paljon, niin juuri tällä mainiolla Moskovan-matkalla.

Kouvolasta lähtenvä Tolstoi juna oli aikamoinen kokemus. Makuukopit pienempiä kuin millään laivalla ja wc-tilat olivat suhteellisen kamala kokemus. Täytyy sanoa, että tunsin pientä ironiaa, kun Moskovaan saapumisaamuna suihkautin Burberry Brittiä siellä; mikä kontrasti. Olin oikeastaan onni, että minut oli sijoitettu huoneeseen, jossa kukaan muu ei ollut fuksi; sain tutustua vanhempiin opiskelijoihin. Tuo minun huoneeni oli ainoa sekahuone, mutta ei se nyt haitannut. Matka kesti yön yli ja olimme Moskovassa siinä kahdeksan maissa aamulla. En ollut takunnut varata matkalle mukaan mitään syötävää ta juotavaa, joten nälkä, ja varsinkin jano, oli aikamoinen aamulla.

Majoituimme Hotelli Kosmokseen, joka oli ihan hyvätasoinen, mutta ei todellakaan sijainnut keskustassa. Huonekaverianikaan en tuntenut aikaisemmin. Illan pimeyden laskeutuessa huomasimme, että hotellimme oli aika kitsc; räikeät neonvalot ja mauton valovälke. Olin tyytyväinen sijaintiin; lähellä kansantalouden saavutusten näyttelyä ja metroasema todella lähellä. Hyvä, ja ilmeisen edullinen vaihtoehto, nyt, kun keskustassa sijaitseva Hotelli Rossia on purettu. Hotellin edessä oli jostain syystä Charles de Gaullen patsas.

Ekana päivänä oli kiertoajelu Moskovan metrossa, jotta oppisimme käyttämään niitä. Olihan se ihan kiva, mutta saman verran olisin oppinut harhailemalla itse vastaavan ajan metrossa. Tässä vaiheessa tajusin, kuinka olennaista on osata kyrilliset aakkoset, koska missään ei lukenut mitään englanniksi tai edes meidän aakkosillamme. Moskovan metro on erittäin kiireinen, kaunis ja laajalle ulottuva, mutta koska Moskova on alueellisesti myös erittäin laaja, jouduimme silti metronkäytön lisäksi kävelemään melkoisen paljon. Rush hour oli samanlaista menoa kuin Hongkongissa; ihan kamalaa tunkemista ja tähyilyä. Metro oli siistimpi kuin Tube tai Tukholman metro, historiallisempi kuin Hongkongin metro ja suuritöisempi kuin Berliinin metro. Metrosta tulikin pääkulkuvälineemme matkan aikana. Metroajelun jälkeen kävelimme Moskovan pääkadulla ja bongasimme ainakin Pushkinin aukion ja Zhukovin patsaan, josta tuli vakituinen tapaamispaikkamme

Samana päivänä oli myös vierailu Suomen suurlähetystössa suurlähettilään kutsumina ja kabaree illallinen. Yhdellä meistä oli pokkaa sinutella suurlähettilästä ja kabareeillallisella ruoka oli hyvää, mutta sitä oli vähän ja ohjelma tuntui jollain tavalla feikiltä, mitä se tietysti olikin. Tilasin vodkatonicin (olen gin&tonic ihmisiä, mutta ajattelin, että voin hiukan joustaa juomatavoistani matkan kunniaksi) ja päädyin juomaan vodkaa sekoitettuna 7-upiin; heillä ei ollut tonic-vettä. Kuvia Suomen Moskovan-suurlähetystöstä:

Tiistaita pidin jollain tavalla kaikkein mukavimpana päivänä. Aamulla menimme Lenin-mausoleumiin, jossa ei saanut kuvata ja jossa venäjäntaidottomilta turisteilta kiskottiin ylihintaa laukkujen säilömisestä. Lenin näytti jollain tavalla aika nuorelta, mutta hänethän salamurhattiin. Mausoleumissa ei saanut puhua lainkaan ja mausoleumin yhteyteen ja Kremlin muuriin oli haudattu muun muassa Otto-Ville Kuusinen ja Juri Gagarin. Mausoleumin jälkeen menimme Kremliin, jossa on paljon kirkkoja ja muun muassa parlamentin rakennuksia ja kuuluisa Tuntemattoman sotilaan patsas:

Saman päivän iltana oli määrä mennä vodkamuseoon, jonka sijainti oli mainiolla matkajohtajallamme hieman hakusessa. No, kävelimme sitten nelisen kilometriä jossain lähiöissä, vodkamuseota löytämättä. Kysyimme jossain vaiheessa joltain paikalliselta, missä hän luuli museon olevan. Saimme epämääräisen vastauksen ja pieni viiden hengen ryhmä, minä ja muutamia vanhempia opiskelijoita, jatkoimmme jonnekkin paikkaan, jossa vodkamuseo ehkä mahdollisesti saattaisi sijaita. No, päädyimme juomaan vodkaa Pietari Suuren patsaalle. Se oli oikeasti aika mahtava kokemus; ja tietysti tututstuin ihmisiin, joita en voi sanoa tunteneeni lainkaan ennen tuota kyseistä vodkaekskursiota. Kuten joskus joku, ilmeisen viisas kaveri, sanoi: matka tulisi paremminkin mitata ystävissä kuin kilometreissä.

Keskiviikkona oli maatuskanmaalauskurssi ja pyhän Vasiliuksen katedraali. Tämän jälkeen menimme pienemmällä porukalla ostoksille Arbat-kadulle. Siellä oli todella hyvää gin & tonicia yhdessä kahvilassa. Ostin aika paljon kaikkea perinteistä turistikrääsää: maatuskoita, Hard Rock Cafe- paidan, taskumatin ja niin edelleen. Illalla kävimme syömässä jossain ravintolassa. Tilasimme vodkapullon ja salaattipöydän.

Torstaina lähdimmekin sitten Novodevichyn luostariin. Päivä oli sateinen ja kolea, mutta mielestäni luostari oli todella kaunis ja rauhaisa juuri sillä hetkellä. Tunnelman ehkä pilasi se 20-päinen turistirevohka, joka ympärilläni parveili. Novodevichyn luostari on juuri sellainen paikka, josta saa parhaiten irti olemalla yksin tai pienemmällä porukalla. Nykyään luostari ei muuten enää ole toimiva sellainen, vaan se on oikeastaan vain museo. Luostain yhteydessä sijaitsee hautausmaa, jonne on haudattu muun muassa Gogol, Bulgakov sekä monia muita kuuluisia venäläisiä kulttuuri- ja poliittisia vaikuttajia.

Tämän jälkeen jatkoimme hieman pienemmällä porukalla Moninon ilmailumuseoon. Ruuhkat tulivat tutuiksi, kun 20 kilometrin matka kesti meilä yli 2 tuntia! Tulomatkalla tuo matka keski meillä alle tunnin. Ilmailumuseo oli ihan hieno, mutta parasta oli itse selostus, kun joku armeijan veteraani tai vastaava kertoi lentokoneista. Manio kaveri. Sieltä ei ole kuvia, koska valokuvauslupa maksoi erikseen, eikä niiden lentokoneiden kuvat minulle nyt niin elintärkeitä olleet. Kun tulimme takaisin Moskovaan, lähdimme vielä toisella porukalla Arbatille, lähinnä syömään, koska en ollut syönyt suullistakaan koko päivänä.

Illalla sitten taahtuin eräs tragikoominen känniseoilu, jossa satutin jalkani. Tällä hetkellä tuo ruumiinosa näyttää siltä, että olisin sen varastanut Joseph Merrickiltä eli 1800-luvun elefanttimieheltä. En sinä yönä nukkunut ollenkaan, syystä, joka on minulle hiukan epäselvä ja aamulla löysin päältäni lapun, jossa oli vannonut olevani seuraavana pöivänä skarppi, koska koiran "jahdattavaksi" tuleminen ja kännikeskustelu 80-luvun Iggy Popilta näyttävän miehen kanssa eivät saa jäädä päällimmäisiksi muistoiksi Moskovasta. Eivätkä ne jääneet; seuraavanä päivänä jaksoinkin sitten vielä nilkutella ympäri Moskovaa vahvojen kipulääkkeiden voimalla. Tulomatkalla junassa en sitten tehytkään muuta kuin nukuin.

Tällä hetkellä minulla on siis flunssa, ruhjottu jalka ja jonkinlainen henkinen krapula. Siis matka oli todella rasittava sekä fyysisesti, että erityisesti henkisesti. Okei, menen nukkumaan.

Huomenna: Moskova!

2007-04-14T15:20:00.000+01:00

Tässä olen pari päivää kirjottanut arvostelua artikkelista, joka kertoo journalisti-kirjailijoiden alkoholismista, mielenterveysongemista ja epäkonventionaalisesta avioelämästä. Hemingway, Capote, Mencken, Parker; kaikki juoppoja tai sekakäyttäjiä.

Moskovan-ohjelmamme näyttää tältä:

Sunnuntai-iltana rajanylitys.

Maanantaina: Kierros Moskovan metrossa, Punainen tori, vierailu Suomen suurlähetystössä suurlähettiläs Harry Heleniuksen kutsumina ja illallinen folklore-kabaree Astoriassa.

Tiistai: Vasili Autuaan katedraali, Kreml, Vodkamuseo ja yllätysohjelma.

Keskiviikko: Lenin-mausoleum, kansantalouden saavutusten näyttely avaruuspaviljongissa ja yökerhoekskursio 7000 hengen Zona-night clubissa.

Torstai: Joku bussikieeros ja Moninon ilmailumuseo.

Perjantai: Ei mitään suunniteltua ohjelmaa; lähtö illalla kohti Suomea.

Näyttää paperilla kovin yksinkertaiselta, mutta yhdyn täysin siihen, mitä yksi matkamme järjestäjistä sanoi: "Toivon todella, että vain pääsemme kaikki lopulta sinne." Minä majoitun jonkun ihan tuntemattoman tytön kanssa; hyvässä tapauksessa hän on mukava ja herättää minut joka aamu ajoissa aamupalalle.

Potentiaalinen Aberdeen-matkani tulee lykkäytymään ainakin yhdellä viikolla, koska minulle tuli yksi tentti lisää. Luulisin sen kuitenkin tapahtuvan, koska olen todellakin nyt kääntymässä lähdön kannalle. Sain yhdeltä Deenissä jo opiskelevalta tutultani hyvän (ja suhteellisen edullisen, noin £20/yö) Bed & Breakfast- paikan nimen ja varmaan tulen majoittumaan sinne.

Siinä ei ollut itku kaukana.

2007-03-30T16:03:00.000+01:00

Pakinaperjantai haastoi kirjoittamaan jostain mokasta tai kommelluksesta, joten ajattelin jakaa Blogosfäärin kanssa erään viime vuoden surkuhupaisan Ruisrock-kokemuksen. Vaikka silloin ei kyllä naurattanut yhtään.

Päivä oli lauantai. Olin kaverini kanssa lähdössä siis Turkuun, menopelinämme isovanhempieni -88 Ford. Ford osoitti luotettavuutensa ja makat sujuivat hienosti molempiin suuntiin. Perillä majoituimme Ruissalon kylpylään, koska minä en pidä telttailusta varsinkaan festareilla. Festaripöhnä ei vaan iske minuun: joku penkoo teltan tai sammuu väärään teltaan ja oksentaa päällesi. En myöskään pidä ajatuksesta, että kaytännössä ei pääse peseytymään pariin päivään. Mikään päivä ei lähde hyvin, jos ei aamulla voi peseytyä. Ruissalon kylpylän valinta oli siis ilmeinen, mutta kallis vaihtoehto.

No joo, lauantaina sitten kirjauduimme sisään, jätimme auton parkkipaikalle ja otimme festaribussin alueelle, jossa bändit esiintyivät. Lauantaina menimme katsomaan kaikkia bändejä, jotka kaverini halusi nähdä ja viimeisenä oli Mew, joka iskee minuunkin aika kovaa. Paitsi ei silloin iskenyt; jalat painoivat, väsytti ja joku muija huusi koko ajan korvaani kaikki mahdolliset desibelirajat rikkovalla volyymilla. Jos olen koskaan halunnut lyödä ketään, niin silloin.

Keikan jälkeen meidän piti kuitenkin vielä päästä majapaikkaamme, joka sijaitsi n. 4 kilometrin päässä. Järkkärit vakuuttelivat meille, ettei festaribussi veisi meitä kylpälään, koska se jätti ihmisiä vain leirintäalueelle. Lähdimme siis kävelemään taksitolpalle, joka sijaitsi kaksi kilometriä vastakkaiseen suuntaan kuin missä kylpylä oli. Kun pääsimme sinne, näimme maailman pisimmän jonon, josta brititkin olisivat katteellisia. Kävelimme ne kaksi kilometriä takaisin.

Tässä vaiheessa oli jo aika myöhä ja väsymys oli suuri, mutta lähdimme kävelemään kylpylän suuntaan, koska eihän meillä ollut vaihtoehtoja. Järkkärit edelleen inttivät, ettei festaribussi jätä kylpylän eteen. Alkoi sataa ja olin oikeasti ihan itkun partaalla. Sitten, onneksi, vastaan tuli kaksi järjestäjää, jotka oikeasti tiesivät asioista jotain. Bussi jättäisi meidät kylpylän eteen. Kun olimme perillä, saimme muutenkin kokea, että leirintäalueen ja kylpylän etäisyys oli vain parisataa metriä, mutta mistähän me, Ruissaloa tuntemattomat ihmiset, olisimme sen voineet tietää!

Tänä vuonna menen Provinssiin, jos johonkin menen, mutta mitä luultavimmin säästän ne rahat matkaan.

Kullankaivaja ei koskaan kuole rikkaana

2007-03-24T14:05:00.000Z

Vuonna 1948 valmistunut elokuva Sierra Madren aarre on mainio Humphrey Bogart- elokuva. Se kertoo kahdesta miehestä, jotka lyöttäytyvät yhteen vanhan ja kokeneen kullankaivajan kanssa ja lähtevät Meksikoon kaivamaan kultaa. Kaikki kolme ovat rahattomia pummeja Meksikon Tampicossa ja sijoittavat kullankaivuuretkeen viimeiset pesonsa. Bogartin näyttelemä hahmo, Fred C. Dobbs, muuttuu yhä ahneemmaksi kulta-aarteen kasvettua ja kasvettua. Lopulta hän, ahneuksissaan, ampuu kaveriaan ja
saa lopulta surmansa itsekin. Erittäin hyvin mieleen jäi kohtaus, jossa Dobbs ja hänen kaverinsa Curtin ovat illalla kahden nuotiolla, tuijottavat toisiaan ja odottavat, että toinen nukahtaisi. Dobbs haluaa viedä koko kulta-aarteen, Curtin taas valvoo, koska pelkää henkensä edestä.

Let's see, three times 35 - is a hundred and five. I'll bet you 105,000 dollars that you go to sleep before I do.

Vanha ja kokenut kullankaivaja, Howard, on omien sanojensa mukaan kaivanut kultaa lähes kaikkialla ja tietää sen, miten vaurastuminen muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Hänellä on ihmistuntemusta ja myöntää, että satumainen kulta-aarre toki saattaisi johtaa hänetkin rikoksen tielle, mutta toisaalta hän on jo kokenut kaiken ja on tyytyväinen summaan, joka riittää hänen loppuelämäkseen. Samoin seurueen kolmas jäsen, Bob Curtin, pyrkii olemaan rehti ja ahnehtimatta liikaa.

Ah, as long as there's no find, the noble brotherhood will last but when the piles of gold begin to grow... that's when the trouble starts.

Ironia kukkii elokuvan lopussa; värikkäiden juonenkäänteiden takia kukaan ei saa mitään. Dobbsin ryöstävät rosvot luulevat kultasäkkejä turkislastin painoiksi ja jättävät ne aavikolle. Auki viillettyjen pussien sisältö haihtuu pois voimakkaan pohjoistuulen seurauksena. Kulta siis palaa sinne, mistä se kaivettiinkin. Sen kaivamiseen kului 10 kuukautta, 600 pesoa, pajon vaivaa ja yksi ihmishenki. Kahdella eloonjääneellä oli taas kerrottavanaan uusi uskomaton tarina, jolla voi viihdyttää ihmisiä sellaisissa hotelleissa, joissa yöpaikka maksaa 50 centavoa yöltä.

Warner Brothersien Jack Warner vaati elokuvan tekoaikana, että tuon ajan suuri tähti Bogart otettaisiin mukaan loppukohtaukseen, mutta ohjaaja John Huston piti päänsä ja voitti leffasta kaksi Oscaria. Elokuva maksoi lisäksi ennenkuulumattoman paljon, 3 miljoonaa dollaria. Huston nähdään elokuvassa aivan pienessä muutaman repliikin roolissa ja Bogart tekee mielestäni hyvän roolin, jopa paremman kuin Casablancassa. John Huston tunnetaan lisäksi näyttelijänä, mm. Chinatownissa. Hän kuoli vuonna 1987.

The Crash

2007-02-23T15:43:00.000Z

Ketään ei varmaan kiinnosta nää mun the Crash- ihkutukset, mutta silti. Oli kivaa! Settilista oli melko sama kuin viime kerralla, ehkä jotain poikkeuksia. Lopussa Bowien Life on Mars? Porukkaa oli nyt tosin huomattavasti vähemmin kuin viimeksi, mutta nyt olikin torstai.

To go or not to go, that is the question

2007-02-20T20:44:00.000Z

Olen miettinyt oikeasti nyt pääni puhki, eikä tämä tilanne vaan nyt ota selkiytyäkseen. Mitä tekisitte, jos olisitte samassa tilanteessa? Aberdeen yliopistona ole mikään top kymppiin sijoittuva brittiyliopisto, mutta sillä on mainio oikeustieteiden laitos, joka on Top 10 tai jopa Top 5- kamaa, heti Oxbridgen, University College Londonin ja LSE:n jälkeen. Sieltä yleensä onkin helppo päästä näihin ultimate-huippuyliopistoihin suorittamaan LLM- tutkintoa, joka on ylempi korkeakoulututkinto. Tuonne Aberdeeniin minulla on siis paikka ensi syksyksi.

Yo-kirjoitukset menivät kuitenkin mainiosti yli E:n keskiarvolla, joten minulla olisi oikeasti mahdollisuus päästä vaikka LSE:hen tai King's Collegeen (joka vaatii kuutta E:tä). Lisäksi voisin ihan trial balloonina laittaa hakemuksen myös Cambridgeen, vaikka pääsymahdollisuudet olisivat niin ja näin. Olen kuitenkin ollut kouluni johtokunnassa kahdesti, harrastanut sitä ja tätä ja muutenkin aktiivinen, mitä nämä huippukoulut edellyttävät. Jos haluaisin hakea, niin minun pitäisi odottaa tosin vielä vuosi ja hakea seuraavan vuoden application cyclessä. Olisin jo 20! Se on iso ikä sellaiselle, joka on aina tottunut olemaan porukan nuorin. Toisaalta, eihän minulla täällä Jyväskylässä mitään hätää ole; opinnot ovat menneet hyvin ja kavereita on. Mutta ei tämä niin ihana paikka ole, että en kaipaisi Britteihin.

Onhan tässä vielä tietysti rahallinenkin ristiriita mukana. Jos lähden Deeniin, niin en maksa lukukausimaksuja käytännössä ollenkaan. Jos taas menen Englannin puolelle, joudun ottamaan Brittihallitukselta lainaa sellaiset £3000 vuodessa plus vielä asuminen Lontoossa, mikä ei ole halpaa. Toisaalta lainan maksaminen takaisin ei tule olemaan vaikeaa jos olen valmistunut huippuyliopistosta ja mielestäni koulutus on kuitenkin sellainen asia, johon kannattaa investoida. Onhan tässä vielä miettimisaikaa, mutta mitäs hemmettiä minä teen??

Paikkana olen nyt jotenkin ehkä "kiintynyt" Deeniin: meri-ilma, vihreää, Skotlannissa, 1500-luvulla rakennettu kampus...Ja Aberdeen Law on tosiaan rankattu korkealle. University of Aberdeenin vahvuudet ovat, ja luulen, että ovat vuosisatojen ajan olleetkin, laki, teologia ja lääketiede.

Tämä on hermoja raastavaa.

Kuvat Deenista.

Elämänsuunnitelma kohdallaan

2007-02-15T12:47:00.000Z

Tiedän, missä haluan viettää vanhuuteni päivät. Kun olin yläasteella, kävimme pari kertaa (yllätys, yllätys) Briteissä lomalla. Molemmilla kerroilla kävimme Veran ja Brianin kanssa Walessa. Paikka oli toisella Wales-kerralla muistaakseni Anglesey nimeltään, ihan Luoteis-Walesissa rannikolla. Se oli ihan täydellinen paikka. Kesällä ei ole liian kuuma, mikä on hyvä myös siksi, että siellä ei ole juurikaan mitään auringonpalvojia. Rannalla oli ihanaa lennättää leijaa ja kävellä niillä seaside promenadeilla, joilla vanhat miehet taluttivat koiriaan. Raikkaan tuulista ja ilma oli tietysti suuresti rakastamaani meri-ilmaa. Siellä täällä oli ihanan kallioisia rantoja, joiden simpukoita keräilimme ja kannoimme kotiin kasapäin. Jollain rannalla oli sellainen all-day breakfast- paikka, josta sai aivan taivaalista kahvia. Muistan vieläkin sen aamiaisravintolan nimen: The Sea Shanty.

Kiertelimme muutenkin Angleseytä. Kävimme myös siellä paikassa, jolla on se maailman pisin nimi: Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch. Ja minä kun olin luullut, että Albuquerque on vaikea kirjoittaa. Muistan myös sen, että kävimme keskiajalla rakennetussa Beaumaris Castlessa ja Conwyssa sijaitsevassa Conwy Castlessa, jotka ovat molemmat kuningas Edvard I: sen 1200-luvulla rakennuttamia. Kävelimme siellä linnan muureilla ja olin lumoutunut. Kaupunkien kadut olivat kapeat ja mutkaiset ja kaikkialla oli aika paljon pieniä putiikkeja, varsinkin noissa linnapaikoissa. Ja sitten kävimme jossain esihistoriallisessa "kylässä" (prehistoric site) nimeltä Bryn Celli Ddu. Toivon, että olisin pitänyt matkapäiväkirjaa, kuten minulla nyt on tapana.

En ole todellakaan mikään rantalomailija, mutta tämä on kyllä aivan eri juttu. Olisipa minulla matkakuvia digitaalisessa muodossa, mutta kun ei ole. Wales on ihana paikka ja joskus minulla on sinne ikävä, kuten nyt. Se paikka on kyllä todella varastanut sydämeni; tekisi mieli mennä vaikka yksin. Walesiin jonnekkin rannikolle olisi niin mukavaa vetäytyä eläkepäivinä. Paremman puutteessa, taidan vaan kuunnella läpi Enyan the Celts- levyn. Sitten yläasteen en ole Walesissa käynyt, vaikka olen käynyt sittemmin Briteissä ainakin kerran sen jälkeen.

Kuvassa Conwy castle nykytilassaan.